Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi ilmaisi huolensa viimeaikaisesta keskustelusta, joka rapauttaa oikeusvaltiota ja jossa poliittisin syin kohdistetaan painetta tuomioistuinten ja oikeuskanslerin ratkaisuihin (YLE 29.12.)
Jorma Törmänen väittää (LK 17.12.) tuomioistuinten ja oikeuskanslerin ratkaisuja mielipiteiksi sillä seikalla, että eri oikeusasteet voivat tehdä erilaisia ratkaisuja. Hänen mukaansa ministeri esittää presidentille oikeuskansleriksi henkilöä ”oman ideologiansa” omaavien joukosta. Törmänen päättelee tämän johtavan siihen, että oikeuskansleri tekee ratkaisuja mielipiteensä mukaan.
Presidentti nimittää oikeuskanslerin valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta ansioituneiden hakijoiden joukosta. Oikeuskansleri ei vaihdu hallituksen tai presidentin vaihtuessa. Se ilmentää oikeuden riippumattomuutta poliittisesta päätöksenteosta. Sitä ilmentää myös perustuslaissa säädetty tuomareiden virassa pysymisoikeus.
Länsimaiselle yhteiskuntajärjestykselle on ollut vuosisatojen ajan olennaista poliittisen ja oikeudellisen päätöksenteon sekä täytäntöönpanon erottaminen toisistaan – niin sanottu vallan kolmijako. Oikeudenkäytölle on puolestaan olennaista jatkuvuus ja ennustettavuus, joka perustuu lakeihin ja niitä soveltaviin riippumattomiin tuomareihin ja laillisuuden valvojiin, oikeuskansleriin ja oikeusasiamieheen.
Mahdollisuus valittaa tuomioistuimen päätöksestä edistää oikeudenkäytön laatua ja oikeusvarmuutta. Se ei tarkoita, että alemman tuomioistuimen ratkaisu olisi ollut mielipide.
Kuten kirjoitin aiemmin (LK 14.12.), oikeussäännöt vaihtelevat joustavuudeltaan. Perustuslait ovat joustavimpia normeja. Niissä heijastuvat yhteiskuntapoliittiset päämäärät hyvin yleisellä tavalla. Sen vuoksi Törmäsen logiikalla perustuslakejakin tulisi väittää mielipiteiksi.
Ratkaisuvaihtoja ei keksitä vapaasti, mielen mukaan. Esille tulevat ratkaisuvaihtoehdot määräytyvät ensi kädessä säännöksen sisällön, aseman, tarkoituksen ja yleisten oikeusperiaatteiden sekä soveltamiskäytännön ja jopa kansainvälisten sopimusten perusteella. Sen jälkeen jää enemmän taikka vähemmän tilaa ratkaisun tekijän tai tekijöiden ideologialle ja arvoille.
Tällaisen syvällisen yhteiskuntaan ja oikeushistoriaan ankkuroituvan ratkaisuprosessin lopputulosta ei voida kuvata mielipiteenä. Mielipide tarkoittaa yleisessä kielenkäytössä subjektiivista käsitystä.