”Oikein kovaa pa­lau­tet­ta emme ole vielä saa­neet” – me­ri­lap­pi­lai­set Tie­to-Fin­lan­dia -voit­ta­jat esit­te­li­vät met­sä­kir­jaan­sa ke­mi­läis­ylei­söl­le

Pekka Juntti (vas.), Anna Ruohonen ja Anssi Jokiranta esittelivät kirjaansa Kemin kirjastossa.
Pekka Juntti (vas.), Anna Ruohonen ja Anssi Jokiranta esittelivät kirjaansa Kemin kirjastossa.
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio

Kemiläislähtöinen Anna Ruohonen myönsi odottavansa vilkasta keskustelua, kun hän esitteli Metsä meidän jälkeemme -teostaan entisessä kotikaupungissaan. Tänään keskiviikkona Tieto-Finlandia -palkinnon voittaneessa teoksessa pohditaan vaihtoehtoja suomalaiselle tehometsätaloudelle.

– Isäni työskenteli yli 40 vuotta Stora Enson tehtaalla, jossa myös kaikki naapurimme kävivät töissä. Suhtautuminen metsään on ollut klassisesti ristiriitainen: toisaalta sellunkeitto on ollut arjessa ”jees”, mutta toisaalta metsää ja luontoa on rakastettu.

Tornion Liakasta kotoisin oleva Pekka Juntti on kulkenut paikallisissa metsissä paljon ja havahtunut metsien tilaan.

– Omalta osaltani Metsä meidän jälkeemme -kirja lähti ihmettelystä: kaluttuja metsiä ja ojitettuja soita. Olen kuunnellut vanhojen ihmisten juttuja. He kertoivat, etteivät metsät ole aina olleet sellaisia.

Ruohosen, Juntin, oululaisen Jenni Räinän ja rovaniemeläisen Anssi Jokirannan tekemä teos äänestettiin Tieto-Finlandia -yleisösuosikki. Varsinainen Tieto-Finlandia jaetaan tänään keskiviikkona. Ruohonen ja Juntti kertovat, että ihmisten palaute kirjaa kohtaan on ollut positiivinen.

– Odotimme paljon omituista palautetta. Kirjamme tavoite oli auttaa ihmisiä näkemään millainen on luonnontilainen metsä. Tosi moni on tullut kertomaan, että kirjan myötä he ovat alkaneet erottaa, millainen on talousmetsä ja millainen on luonnontilainen metsä, Anna Ruohonen kertoo.

– Oikein kovaa palautetta emme ole vielä saaneetkaan. Emme ole kirjassa ketään vastaan. Olemme selvittäneet asiaa: miten metsiä on hoidettu Suomessa sotien jälkeen. Näkökulmamme on valittu luonnon kautta, joten ei tästä asiasta kovin kaunista saa, Juntti sanoo.

Kemissä kirjaansa esitelleillä lappilaiskirjailijoilla on pidellyt kiirettä Tieto-Finlandia -ehdokkuuden jälkeen.

– Kieltämättä alkaa kilometrit jo painaa, vaikka tämä taitaa olla niitä ”kerran elämässä” -hommia. Olemme ajelleet junalla todella paljon, Juntti toteaa.

– Eräänä viikkona istuin viisikymmentä tuntia junassa, Ruohonen laskee.

Juntti ja Ruohonen ovat molemmat toimittajataustaisia.

– Kirjailijan ura on haaveenani ollut jo pitkään, eikä Finlandia-ehdokkuudesta ole varmastikaan haittaa haaveen toteuttumisessa, Juntti arvelee.

– Tulevaisuudensuunnitelmani ovat ympäripyöreitä, mutta toivottavasti saan jatkaa ympäristö- ja ilmastoaiheiden parissa, Ruohonen kertoo.