Itä-Lapissa aloitettiin viime vuoden toukokuussa hanke, jossa kerättiin talteen alueen uittoperinnettä. Tietoa on kerätty kaikesta Uittoon liittyvästä: työtavoista, tekniikasta ja tietenkin ihmisistä. Hanke toimii Kemijärven, Pelkosenniemen, Sallan, Savukosken ja Sodankylän alueella.
Mutta uitto ei tietenkään päättynyt Itä-Lappiin. Puuta tuotiin vesireittejä pitkin Perämeren pohjukkaan asti.
Hankkeen aikana on tehty kullekin sen toimialueen kunnalle kymmenminuuttinen video uitosta. Lisäksi tehdään alueelle "uittoreitti" ja tarinallisia reittipisteitä.
Videoita pääsee katsomaan myös Kemissä, 27. päivä tätä kuutaKkulttuurikeskuksessa. Seuraavana päivänä samaan on mahdollisuus Tervolassa.
Meri-Lapissa on korkea aika kerätä uittomuistot vastaavalla tavalla. Itä-Lapin hanke päättyy tämän vuoden lopussa, ja sen jälkeen olisi syytä laajentaa samaa työtä koskemaan koko Kemijoen ja Lapin alueen uittoa.
Esimerkiksi Kemijoen erottelu oli aikoinaan merkittävä työllistäjä, joka houkutteli sadoittain ulkopaikkakuntalaisia kausityöntekijöitä. Tämän lisäksi moni alueemme silloinen nuori aloitti työelämänsä erottelutyömaalta.
Nykyisin Myllyniemen erottelutyömaata koristaa Ensio Seppäsen tekemä Kemijoen uiton muistomerkki. Alueen rakennukset ovat vaihtelevassa kunnossa. Osa seisoo näyttävästi paikallaan, osa murenee mätänevältä puulta haisevana pikku hiljaa.
Kun uitto päättyi vuonna 1991, oli sen lopettamisesta jo valmiiksi merkkejä ilmassa. Kumipyörät kuljettivat puuta tehtaille silloin merkittäviä määriä.
Silti uiton rakennuksista aistii kesken jääneen työn. Tiloissa saattaa olla edelleen kolmekymmentä vuotta vanhoja tietokoneita. Ruokala on kuin se olisi jätetty odottamaan seuraavaa kesää.
Uiton loppumisesta on jo yli kolmekymmentä vuotta. Itä-Lapin hanke tuo esille myös sen, että perinteen keräämiseen on korkea aika. Uitossa nuorena työskennelleet eivät ole enää nuoria – paitsi ehkä mieleltään.
Kemin ja koko alueen olisi syytä havahtua uittoperinteen keräämiseen ja vaalimiseen. Erottelutyömaan rakennusten rappio houkuttelee tulella leikkijöitä alueelle.
Itä-Lapin hanke ansaitsee jatkonsa – jos ei koko Kemijokea koskevana, niin ainakin Meri-Lappia koskevana.
Uittohistorian matkailuarvo näyttää myös unohtuneen. Kemijoen erottelutyömaan historia on vielä mahdollista kerätä talteen. Alueelta löytyy myös tiloja, joita voisi käyttää esimerkiksi uittomuseon näyttelyyn. Enää pitäisi perustaa uittomuseo.
Minä itse muistan, kuinka isoisäni opetti minulle uiton työkaluja. Mutta kuinka moni ikäiseni erottaa keksin ja pokaran?