Me eurooppalaiset tuhoamme oman ruokaturvamme perustaa, koska emme osaa ajatella luontoa kokonaisuutena pitkällä aikavälillä.
Näin todetaan kesäkuussa julkaistussa asiantuntijaraportissa, jossa penätään EU:lta toimia pölyttäjäkadon ehkäisemiseksi. Raportissa tutkijat varoittavat Eurooppaa kriisistä, ellei EU onnistu pysäyttämään pölyttäjien häviämistä ja kääntämään pölyttäjäkadon suuntaa.
– Pitäisi pystyä näkemään luonnon itseisarvo eikä tavoitella vain yksittäisiä nopeita tuottoja miettimättä sitä, miten kokonaisuus toimii pidemmällä aikavälillä, sanoo STT:lle yksi raportin laatimiseen osallistunut tutkija, Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Mirella Miettinen.
Raportin tekemiseen osallistui 135 tutkijaa kahdeksasta EU-rahoitteisesta tutkimushankkeesta.
Pölyttäjille haasteita aiheuttavat esimerkiksi isot viljelysalat, joilla kasvatetaan vain yhtä lajia.
– Siellä ei ole välttämättä pölyttäjien tarvitsemia ravintokasveja tai pesä- ja lisääntymispaikkoja. Ja jos käytetään vielä runsaasti kasvinsuojeluaineita maksimaalisen sadon saamiseksi, se haittaa pölyttäjien selviämistä, Miettinen selittää.
Raportin mukaan pölyttäjäkato on seurausta ihmisen vinoutuneesta luontosuhteesta: ihmiset nähdään luonnosta erillisinä ja sitä ylempiarvoisina, ja luonto mielletään ihmisen käyttöön tarkoitettuna resurssina.
Myös ilmastonmuutos aiheuttaa ongelmia pölyttäjille. Sen vaikutuksia yksittäisiin pölyttäjälajeihin ei tosin ole Miettisen mukaan vielä paljon tutkittu.
Elintärkeitä ekosysteemeille ja maataloudelle
Miettisen mukaan pölyttäjät ovat avainasemassa niin luonnon ekosysteemeissä kuin maataloudessa. Pölyttäjillä on tärkeä rooli myös luontokadon torjunnassa.
Maailmanlaajuisesti on arvioitu, että lähes 80–90 prosenttia kaikista kukkivista kasvilajeista joko hyötyy tai on riippuvainen hyönteisten tai muiden eläinten pölytyksestä. Eläinten tarjoamasta pölytyksestä hyötyy noin 75 prosenttia maailman tärkeimmistä viljelykasveista.
Ihmiselle elintärkeitä hivenaineita, kuten monia vitamiineja ja antioksidantteja, löytyy lähes yksinomaan viljelykasveista, jotka hyötyvät eläinten välittämästä pölytyksestä.
Maatalouden lisäksi monet eurooppalaiset toimitusketjut ja toimialat ovat riippuvaisia kukkivien kasvien pölytyksestä. Esimerkkeinä raportissa mainitaan muun muassa lääkekasvit, ravintolisät, rehu, kosmetiikka, taide, kulttuuri ja matkailu.
Vaateena koordinoitu pölyttäjäpolitiikka
Tutkijoiden mukaan suurin este pölyttäjien kantojen elvyttämiselle löytyy EU:sta. Vastuut ovat hajaantuneet eri sektoreille, politiikan suunnittelu tapahtuu ylhäältä alas ja eri hallinnonalojen välinen koordinaatio on heikkoa.
– Eli saatetaan tehdä sellaisia päätöksiä tai toimenpiteitä, joissa ei välttämättä huomioida sitä, että miten ne vaikuttavat toisilla sektorilla, Miettinen sanoo.
Miettinen antaa esimerkin sektoriajattelusta: jos ennallistamisasetuksessa pyrittäisiin ennallistamaan pölyttäjien elinympäristöjä, toisella sektorilla esimerkiksi maataloudessa tai kemikaalipuolella saatetaan antaa lupa käyttää jotain torjunta-aineita, jotka vaikuttavat kielteisesti pölyttäjiin.
Miettinen penää EU:lta konkreettisia ja mitattavia tavoitteita ja indikaattoreita ongelman korjaamiseksi. Hänen mukaansa pitäisi esimerkiksi olla keino arvioida sitä, miten kasvinsuojeluaineet tai muut kemikaalit vaikuttavat eri pölyttäjälajeihin.
