Tässähän ei ole mitään järkeä.
Syy tähän on meissä ns. kalamiehissä. Virutamme pyydyksiä järvissä, joiden hoito on laiminlyöty. Järvet on pilattu antamalla niiden rehevöityä. Kalaa, jota on valtavia määriä, ei osata hyödyntää. Saaliit kuskataan kaatopaikoille, perunan kasvuaineeksi tai parhaassa tapauksessa minkin rehuksi.
Kotikylämme Törmängin järvet ovat tyyppiesimerkkejä huonosta vesien kohtelusta. Järvistä on laskettu 50-luvulla pinta reilun metrin alemmaksi. Lopputuloksena mihinkään kelpaamatonta ”lisämaata”, rehevöityviä järvenlahtia ja rantatonttien arvojen alenemisia. Veneellä ei mennä enää minne ennen ja vesilinnutkin ovat radikaalisti vähentyneet.
Ajattelimme kylässä, että yritetään estää järvien tuhoutuminen ja elvyttää kalakanta ja saada vesilinnuillekin kotoisammat olot.
Veden nostaminen järvissä entiselleen osoittautui ylivoimaiseksi tehtäväksi. Lupamenettely osoittautui niin monimutkaiseksi ja kalliiksi, että kymmenen vuoden työn jälkeen päätimme jättää hankkeen tuleville sukupoville.
Sen sijaan monena kesänä talkoilla tehdyt mittavat kaislanleikkuut ovat parantaneet vesien virtauksia, avartaneet rantoja ja helpottaneet liikkumista.
Tähän olemme yhdistäneet nuottauksen, jonka avulla särkikalaa on vähennetty merkittävästi molemmista järvistä. Tällä pyrimme vähentämään järvien rehevöitymistä ja samalla parantamaan kalakantaa. Luontaisesti Törmänkijärvissä on hieno valikoima parhaita lajeja: ahven, siika, särki, made, kiiski, hauki, muikku. Särkikannan pienentämisellä on haluttu raivata kasvutilaa muille.
Onnetonta on, että emme osaa vielä hyödyntää hienomakuista särkeä. Onneksi kokeiluja särkisäilykkeiksi on jo tehty.
Nuottaaminen kertalaakina on tietysti tehokas tapa särjen poistoon, mutta kannattaa kokeilla muutakin. Esimerkiksi kutuaikana katiskapyynti on tehokasta kunhan niitä on tarpeeksi oikeissa paikoissa. Keväällä näkee myös parhaiten, miksi haukia ei kannata tappaa muuta kuin omaan ruokapöytään. Parhaimmillaan olen kaivanut katiskahauen mahasta puolisataa särkeä. Hauki on siis hoitokalastajan loistava apu ja kalamiehen pöydän juhlava ateria.
On mainio asia, että yhteiskunta ymmärtää järviemme arvon ja antaa apua niiden kunnostuksessa. Oman kylämme saama rahallinen apu kulujen peittämiseksi on innostanut talkooväen mittaviin ponnistuksiin. Vaikka ollaan kaukana siitä, minkälaisia järvet voisivat parhaimmillaan olla, on kuitenkin palautettu paljon elämää uhanalaisiin vesiin.
Ja mikä hienoa: näidenkään järvien rannoilla ei tarvitse syödä kaupan tuontikalaa, sillä todelliset herkut voi pyydystää oman laiturin päästä.
Heikki Tuomi-Nikula – Törmängin kalastuskunnan puheenjohtaja