Nor­ja­lais­toi­mit­ta­jal­ta evät­tiin pääsy Ve­nä­jäl­le, koska hän oli yht­äk­kiä tur­val­li­suus­ris­ki – uu­tuus­kir­ja kertoo karuja ta­ri­noi­ta Venäjän in­fo­so­das­ta

Toimittaja Thomas Nilsen haastoi Venäjän tiedustelupalvelu FSB:n oikeuteen ja juttu odottaa käsittelyä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Kuva: Vesa-Pekka Hiltunen

Norjalainen toimittaja Thomas Nilsen oli keväällä 2017 matkalla tanskalaisen seurueen kanssa Venäjälle, kun rajavartijat ilmoittivat hänelle, että hän oli maahantulokiellossa.

Nilsenin ensimmäinen reaktio oli yllätys, sillä hän ei ole syyllistynyt rikoksiin Venäjällä. Rajavartijoiden mukaan hän oli kuitenkin uhka kansalliselle turvallisuudelle.

– Kun rajavartijoilla ei ollut tietoa siitä, miksi näin oli, tiesin, että käsky oli tullut ylempää, Nilsen sanoo.

Kerta ei ollut suinkaan ensimmäinen tai viimeinen, kun Venäjä on pyrkinyt estämään Nilsenin työtä. Pääsy Nilsenin työnantajan Independent Barents Observerin sivuille estettiin keväällä sen jälkeen, kun lehti keväällä julkaisi jutun saamelaisesta homomiehestä, joka kertoi muun muassa mielenterveysongelmistaan.

Venäjän median valvonnasta vastaava viranomainen vaati jutun poistamista, mutta Independent Barents Observer ei suostunut. Tämän jälkeen pääsy median sivuille estettiin. Nyt esto tosin on onnistuttu kiertämään.

– Moni sanoo, että esto tuli siitä, että kirjoitamme Venäjästä liian negatiivisesti, muta se ei ole totta. Ongelma on siinä, että me kirjoitamme venäjäksi, Nilsen sanoo.

Nilsen haastoi Venäjän tiedustelupalvelu FSB:n oikeuteen ja hävisi oikeusjutun sekä moskovalaisessa oikeusistuimessa että korkeimmassa oikeudessa. Tapaus odottaa parhaillaan käsittelyä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Syytteitä talousrikoksista, vakoilusta ja valehtelusta

Nilsen vieraili tiistaina Helsingissä, missä hän osallistui toimittaja Jessikka Aron Venäjän infosotaa käsittelevän kirjan julkistustilaisuuteen.

Nilsen on yksi kirjaan haastatelluista henkilöistä, joiden työtä Venäjä on pyrkinyt häiritsemään. Kirjassa kerrotut tarinat ovat hurjia.

Ääneen pääsevät esimerkiksi hiljattain kuollut liettualaisdiplomaatti Renatas Jushka, joka leimattiin terrorismin tukijaksi, valtion varojen väärinkäyttäjäksi ja jonka salaa nauhoitettuja ja manipuloituja puhelinkeskusteluja julkaistiin internetissä, sekä brittiläinen liikemies Bill Browder. Browderia syytetään Venäjällä talousrikoksista, toiminnasta Venäjän valtiota vastaan sekä vihjaillaan hänen osallistuneen epäselvissä olosuhteissa kuolleiden venäläisten kuolemaan.

Oman tarinansa kertoo myös muun muassa ruotsalainen Venäjä-asiantuntija Martin Kragh, jota syytettiin paikkansapitämättömän tutkimuksen julkaisemisesta ja ulkomaisen valtion laskuun vakoilusta.

Kaikki kirjassa mainitut syytökset saivat alkunsa joko venäläismedioiden uutisista, Venäjän tukemista järjestöistä, Venäjän johtoa läheltä olevilta henkilöiltä tai valetileiltä ja levisivät valtavaa vauhtia sosiaalisessa mediassa ja verkon eri alustoilla. Kraghia koskevat virheelliset väittämät menivät lopulta läpi jopa Ruotsin valtamediassa. Kaikkia kampanjoiden kohteeksi joutuneita kuitenkin yhdisti se, että nämä uhmasivat Venäjän johtoa.

Jushka tuki avoimesti Valko-Venäjän oppositiota, Browder alkoi ajaa ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneiden viranomaisten toimiin puuttuvaa lainsäädäntöä ja Kragh puolestaan julkaisi selvityksen Kremlin vaikutusyrityksistä Ruotsiin.

Eri keinot käytössä eri maissa

Samalla kirja kertoo Aron oman tarinan. Aro on ollut vuosia jatkuneen lokakampanjan kohteena ja hänestä on kirjoitettu satoja maalittavia ja leimaavia anonyymejä verkkojuttuja. Aroon kohdistuva verkkokirjoittelu alkoi sen jälkeen, kun hän aloitti selvityksensä Venäjän trollitehtaista vuonna 2014.

Aron erottaa useista kirjan esimerkeistä se, että häneen kohdistuneesta kampanjasta on jaettu tuomioita. MV-lehden entiselle päätoimittajalle Ilja Janitskinille annettu ehdoton ja Venäjä-yhteyksistään tunnetulle Johan Bäckmanille annettu ehdollinen vankeusrangaistus eivät kuitenkaan ole lainvoimaisia. Asian käsittely jatkuu hovioikeudessa.

– Ennen näitä samoja keinoja käytettiin venäläisiä toimittajia ja oppositiota kohtaan, nyt niitä käytetään länsimaissa asuvia ihmisiä kohtaan. Minua pelottaa, mitä minulle ja kirjaan haastattelun antaneille ihmisille tapahtuu, Aro sanoo.

Atlantic Council -ajatushautomon tutkijan Jakub Kalenskyn mukaan Venäjä käyttää eri vaikuttamiskeinoja eri maissa. Thomas Nilsenin tapaus on tietynlainen poikkeus kirjassa, sillä häntä on vain estetty tekemästä työtään, eikä häneen ole kohdistunut minkäänlaisia uhkauksia tai maineen lokaamisyrityksiä.

– Uskon eron johtuvan siitä että Pohjois-Norja on avoin ja pieni yhteisö, jossa kaikki tuntevat kaikki. Se on varmaan suurin syy siihen, miksi siellä ei ole trolleja, hän sanoo.

Juttua muokattu 24.9. klo 18.25: lisätty toimittaja Matti Posion kommentti.