Kahdeksasluokkalaisten Cinderella Karisukin ja Nea Vanhasen mediaseuranta alkaa aamulla ja jatkuu palasina pitkin päivää aina nukkumaanmenoon asti.
- Mediassa menee aikaa ainakin noin nelisen tuntia päivässä, he toteavat.
- Joskus puoli päivääkin, kuittaavat Mimmi Nurminen , Aleksanteri Laaksonen ja Roope Reittonen. Tällä viikolla vietetään kouluissa Sanomalehtiviikkoa. Se on sanomalehtien ja koulujen yhteiskampanja ja suurin mediakasvatustapahtuma Suomessa.
Viikon aikana lapsille ja nuorille annetaan työkaluja kriittiseen medialukutaitoon, oman media-arjen peilaamiseen sekä aktiiviseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Teemaviikolla kannustetaan myös pohtimaan omaa mediamaailmaa ja sitä, mihin sisältöihin voi luottaa ja miksi.
Viikon aikana tutkitaan myös sosiaalisen median kuplia ja sitä, miten ne vaikuttavat käsitykseemme maailmasta ja siihen mikä on totta.
Kiinnostavinta kotiseudun asiat
Viisikon media-ajasta valtaosa kuluu kännykällä surffatessa ja seuratessa sosiaalista mediaa yleensä Snapchatissä ja Instagramissa. Linkkien kautta he päätyvät myös lehtien verkkosivuille.
- Lisäksi selailemme lehtiä koulussa ja kotona sekä joskus vilkaisemme telkkarin uutisiakin, Ypäjän Kartanon koulun mediakurssilaiset kertovat.
- Urheiluruutu pitää katsoa, Laaksonen lisää.
Kiinnostavimpia juttuja lehdissä ovat omaa kotipaikkakuntaa koskevat asiat, vaikka ne eivät nuorten arkeen suoraan osuisikaan. Valtakunnan politiikkaa ja uutisia he silmäilevät myös toisinaan - tosin aiheet eivät syvästi kiinnosta.
- Ainakaan tässä vaiheessa elämää, nuoret lisäävät.
Valinnaisen mediakurssinsa aluksi oppilaat seurasivat omaa mediankäytön sisältöä ja aikaa.
Totuuden käsite hämärtyy helposti
Mediakurssin valinneet ovat jo rutinoituneita median käyttäjiä. He etsivät verkoista ja lehdistä viihteen lisäksi myös tietoa.
Lähdekritiikki ja epäilevä mieli ovat heille tuttuja työkaluja. Kaikkea näkemäänsä, kuulemaansa ja lukemaansa he eivät usko. He tietävät, että totuuden, mielipiteen ja faktan käsitteet voivat hämärtyä etenkin sosiaalisen median melskeissä.
- Joskus on syytä katsoa mikä lähde on ja miettiä ja tutkia onko se luotettava. Jos samasta asiasta kertoo versionsa vaikkapa Yle tai Seiska, kumpaa kannattaa uskoa, Laaksonen heittää.
- Toisinaan klikkaan tosi mielenkiintoista ja erikoista juttua, ja sen todenperäisyys voi mietityttää. Keskustelen siitä silloin vanhempien tai koulussa kavereiden ja opettajien kanssa, Karisukki kertoo.
Tekstien lukutaito ei yksin riitä
Mediaosaamisen taso vaihtelee suuresti yläkouluikäisillä. Äidinkielen lehtori Maija Merivalon kokemuksen mukaan oppilaista osa ymmärtää esimerkiksi mikä on luotettava lähde, osa ei.
- Osa on taitavampia kuin keskivertoaikuiset, hän huomauttaa.
Uusi opetussuunnitelma tuo medialukutaidon entistä vahvemmin mukaan oppijoiden arkeen. Äidinkielessä on perinteisesti käyty läpi perustiedot, mutta nyt monilukutaito on osa jokaista oppiainetta.
Tekstien lukutaito ei enää yksin riitä; nyt on osattava lukea ja tuottaa myös esimerkiksi liikkuvaa kuvaa ja erilaisia verkkotekstejä. Monilukutaito kattaa muun muassa kuvanlukutaidon, medialukutaidon ja digitaalisen lukutaidon.
- Olemme koulussa perinteisesti hyödyntäneet opetuksessa sanoma- ja aikakauslehtiä, ja tartumme myös verkkoteksteihin ja muuhun materiaaliin, Merivalo kertoo.
Mediakurssi pääsee tekemään itse lehteä eli se tuottaa Mokkerilehden . Sen lukijakuntaa ovat nykyiset kuudesluokkalaiset.
- Muistan kuinka kiva oli saada se lehti ja tietoa tulevasta, kun olin kuudesluokkalainen ja jännitin yläkouluun siirtymistä, Vanhanen kertoo.
