Vuosien 1937–1938 suuren terrorin aikana ainakin 5 000 Suomen kansalaista ja entistä Suomen kansalaista sai Neuvostoliitossa kuolemantuomion ja yli tuhat lähetettiin vankileireille, kertoo Kansallisarkiston Suomalaiset Venäjällä -tutkimushanketta johtava dosentti Aleksi Mainio.
Vainoharhaisessa ilmapiirissä läntiset rajakansat Neuvostoliitossa, suomalaiset, baltit ja puolalaiset sekä Neuvostoliiton saksalaiset joutuivat neuvostoviranomaisten hampaisiin. Heitä epäiltiin salaliiton punomisesta Neuvostoliiton nujertamiseksi.
Monen Suomen kansalaisen kohtaloksi muodostuivat yhteydet entiseen kotimaahan. Varsinkin 1930-luvun alussa Neuvostoliittoon loikanneet kirjoittivat kirjeitä Suomeen. Viranomaiset katsoivat raskauttavaksi myös sen, että suomalaisilla oli sukulaisia Suomessa ja että he usein asettautuivat asumaan rajan läheisyyteen.
Loikkareiden kohdalla menettely itärajan takana noudatteli samaa kaavaa. Rajan ylityksen jälkeen heidät pidätettiin, kuulusteltiin ja viikkoja kestäneen tutkintavankeuden jälkeen annettiin kolmen vuoden pakkotyötuomio. Työmaat sijaitsivat eri puolilla Neuvostoliittoa.
Suomeen saapui viestejä Ukrainasta
Keväällä 2022 venäläisjoukot piirittivät Ukrainan eteläosassa Mariupolin kaupunkia. Kiivaiden taistelujen kohteena oli etenkin Azovstalin terästehdas.
– Juuri silloin katsoin Etsivän keskuspoliisin aineistoa, ja juuri silloin osui silmään suomalaisten 1930-luvulla Mariupolista lähettämiä kirjeitä. Se oli jotain kovin koskettavaa sillä hetkellä, Mainio sanoo.
Mariupoliin rakennustöihin päätyi hänen mukaansa aikaa myöten joitakin kymmeniä suomalaisia.
Maaliskuussa 1938 loikkari Fanny Hatanpää postitti Sotshista kirjeen Helsinkiin Vuorikatu 10:een:
"Matkustimme vuonna 1936 Karjalasta Ukrainan Neuvostotasavaltaan kaupunki Marjupooliin, olin työssä rappaamassa, siellä rakennettiin uutta kaupunginosaa. Siinä vieressä on vanha kaupunki, josta nyt on tullut miljoonakaupunki komeineen katuineen ja mahtavine taloineen, kaupungin nimi on Stalino (nykyisin Donetsk), neljä kertaa suurempi kuin Helsinki. Marjupoolissa emme tykänneet olla, matkustimme Kaukaasiaan Mustanmeren rannalle, tämän kaupungin nimi on Sotsi."
Suomalaisten kirjeitä tuli 1930-luvulla Neuvosto-Ukrainasta myös muun muassa Kiovasta, Harkovasta, Odessasta ja Sevastopolista.
Kirjeistä raskauttava taakka
Talouslaman koettelemasta Suomesta loikkasi Neuvostoliittoon 1930-luvun alussa 15 000–20 000 ihmistä. Neuvostoliitossa yllätyttiin Mainion mukaan loikkari-ilmiöstä eli siitä, että tuollainen määrä suomalaisia tuli yhtäkkiä rajan yli.
Loikkareiden vyöryn takia Suomeen lähetettyjä kirjeitä ei Neuvostoliiton puolella ehditty sensuroida, joten ne olivat Mainion 1930-luvun alkupuoliskolla yllättävän rehellisiä ja avomielisiä.
– Niissä kerrotaan muun muassa kaikki kuolleet lapset ja taudit, ja työmailta tuli paljon kirjeitä kurjuudesta ja niukkuudesta, Mainio kertoo.
Tokihan joukossa oli myös kirjeitä, joissa oli poliittista innostusta.
Suuren terrorin aikana suomalaisten Suomeen lähettämistä kirjeistä muodostui raskauttava taakka niiden lähettäjille.
– Kirjeet olivat niin sanotusti helppoja syöttöjä tsekisteille eli Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n virkamiehille tuomioiden laatimiseksi, Mainio huomauttaa.
Neuvostoliitossa oli 1930-luvun alussa noin 30 000 Suomen kansalaista tai entistä kansalaista. Joukossa oli loikkareiden lisäksi muun muassa Suomesta sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle paenneita punaisia.
Vuosina 1937–1938 Neuvostoliitossa toimi Aleksi Mainion mukaan suunnaton koneisto, jolla oli päätösvalta ihmisten kohtaloihin.
Koneisto oli pyramidin mallinen, ja sen huipulla oli päätösvaltaa käyttävä Josif Stalin. Hän oli viime kädessä vastuussa koko suuresta terrorista. Stalinin alapuolella olivat NKVD:n koneisto ja pyövelit.
Moskovasta lähtivät kiintiöt, joissa kerrottiin pidätettävien lukumäärä. Pidätettävistä osa tuomittiin kuolemaan ja osa lähetettiin vankileirien saaristoon Gulagiin.
Kansallisarkiston Suomalaiset Venäjällä -tutkimushankkeessa ja sen aikana laadittavassa tietokannassa tärkein ryhmä ovat Mainion mukaan juuri suuren terrorin aikana tuomitut Suomen kansalaiset ja entiset Suomen kansalaiset.
Vuodet 1937 ja 1938 ovat Mainion mukaan maailmanhistoriallisesti hyvin poikkeuksellinen jakso, väkivallan purskahdus, jonka aikana Neuvostoliitossa pidätettiin valtava määrä ihmisiä.
Jokainen pidätetty kuulusteltiin ja hänestä tehtiin paperit. Jokainen liitettiin johonkin salaliittoon, ja lopuksi jokaiselle annettiin yksilöllisesti tuomio. Tosin tuomiot annettiin liukuhihnalla.
– Nähtiin tällainen suunnaton vaiva, ja sitten annettiin tuomio, joka useimmiten oli niskalaukaus, Mainio sanoo.
