Mietin Naton pelotevaikutusta ja sen kasvattamista. Näyttää siltä, että pelote todella toimii, erityisesti meidän tavallisten kansalaisten suuntaan.
Nato-ihmisten tavaksi on tullut rajoittaa ja pelotella meitä puhumasta rauhasta, aseistariisunnasta, rauhan turvaamisesta, YK:n ydinaseiden kieltosopimuksesta ja yleensäkin kaikesta siitä, missä sana rauha esiintyy – rauhanomainen rinnakkaiselo on ilman muuta kaivettu syvälle sotien, siis puolustussotien poteroihin. Sillä aseethan ovat puolustustarvikkeita, joilla tosin käydään sotia ja kehitetään sodissa uusia puolustustarvikkeita, aseita käydä sotia.
Naton pelotevaikutusta kasvatetaan kasvattamalla puolustusbudjetteja eli sotamenoja, joiden arvellaan turvaavan ja kasvattavan Naton pelotevaikutusta. Ja kasvaahan se, kun näemme, miten maassammekin heikennetään monella tapaa kansalaisten toimeentulon ja toiminnan, työn, kulttuurin, koulutuksen ja nyt erityisesti soten mahdollisuuksia lisäämällä sotilasmenojamme.
Natolta kysytään jo, miten se voisi pakottaa myös EU:ia kasvattamaan sota- eli puolustusmenojaan. Näin luodaan pelotevaikutusta kaikkiin EU-eurooppalaisiin. Nato-EU-militarismin pandorran lipas poikii pelotevaikutustaan maailman laajuisesti. Erityisesti pelotevaikutus vaikuttaa tavallisiin kansalaisiin ja syvimmin köyhiin.
Asevarainen puolustustahto saattaa voida enemmän kuin hyvin, mutta mitä on ”asevarainen puolustustahto”? Eikö se ole pelotevaikutuksen luomaa pelkoa ja kauhua, jotka tunteen ovat sodan perustunteita?
Kun pelotevaikutus uppoaa kansalaisiin syvälle mielien sopukoihin, saatamme hyväksyä lopulta kaiken entisen ja nykyisinkin esiintyvän raakuuden, hävitysvimman ja tappamisen – kunhan se on perusteltu sopivin viholliskuvin.
Davidin lingoistakin nähdään vain se osa, että niillä on hyvä puolustaa – eli särkeä ja tappaa – ja että niitä tekee erityisesti yksi hirmuhallinto – mutta sehän onkin meidän oma pieni ja soma hirmuhallintomme Välimeren itäisessä pohjukassa.