Ulkomaat: Boris Johnson eroaa kon­ser­va­tii­vi­puo­lueen joh­dos­ta, jatkaa pää­mi­nis­te­ri­nä syksyyn

Kulttuuri: Ro­va­nie­mi vah­vas­ti esillä Antti Tuiskun sta­dion­kei­koil­la syk­syl­lä

Kolumni: En muista, että olisin koskaan tun­te­nut tar­vet­ta suu­ko­tel­la tun­te­mat­to­man ihmisen kättä kadulla – en ku­vit­te­le, että miehet ovat ole­mas­sa vain minua varten

Na­pa­pii­rin ryh­mä­puu­tar­hal­la ta­pah­tuu: Rön­syan­sik­ka kur­kis­taa lumen alta ja myös si­ni­vuo­kon lehdet näkyvät

Napapiirin ryhmäpuutarhan pihoilla ja tien pielissä on vielä lunta, mutta vihreääkin on jo näkyvissä.
Napapiirin ryhmäpuutarhan pihoilla ja tien pielissä on vielä lunta, mutta vihreääkin on jo näkyvissä.
Kuva: Marjukka Metsola

Sunnuntaina on poikkeuksellisen lämmintä, iltapäivällä toistakymmentä astetta. Miltä puutarhalla nyt näyttää? Ajatus ei anna rauhaa, joten päätän ottaa kahvit mukaan ja lähteä ensimmäiselle pyöräretkelle puutarhalle.

Aurinko paistaa, eikä tuule. Tulee mieleen, miltä tuntui kun lapsena pääsi ensimmäistä kertaa keväällä pyöräilemään.

Pyörätiet ovat sulana, mutta hiekka ratisee renkaiden alla. Kevyt tuuli tuntuu kasvoilla, kun poljen Ounaskosken sillan kautta Kemijoen yli kohti Kemijoen Itäpuolentietä.

Matka tuntuu pidemmältä kuin viime vuonna – niin se on aina aluksi. Kuusi kilometriä menee kuitenkin nopeasti. Tuossa on jo tienviitta: Napapiirin Ryhmäpuutarha.

"Oman puutarhapalstani polku on veden vallassa. Lumi on sulanut niin nopeasti, ettei vesi ole löytänyt ojaan."

Lumen sulaminen on tehnyt tielle isoja lammikoita. Valkoinen puomi nousee kevyesti, pujahdan alta ja laitan sen takaisin paikalleen. Porojen vuoksi portti on aina kiinni, ne tulisivat mielellään herkuttelemaan puutarhalle.

Puutarhatiet ovat jo sulana. Minttupolun sinisten mökkien puutarhat ovat aivan lumen peitossa, vain mökkien edustoilla on vähän maata näkyvissä. Puistoalueen puissa on pikkulintuja, kuuluu iloista viserrystä. Kamomillapolun keltaiset mökit ovat kuin aurinko alueen keskellä, ja perällä ovat punaiset mökit taustanaan Pöyliövaaran rinne.

Oman puutarhapalstani polku on veden vallassa. Lumi on sulanut niin nopeasti, ettei vesi ole löytänyt ojaan.

Polun varressa näkyy jo vihreää: rönsyansikka kurkistaa lumen alta. Se on mainio maapeitekasvi, lehdet pysyvät vihreinä lumipeitteen suojassa talven yli. Rönsyansikka kuuluu ruusukasvien heimoon kuten mansikkakin. Kirkkaankeltaiset kukat toukokuussa muistuttavat mansikan kukkaa, mutta syötäviä marjoja se ei tee. Se sopii hyvin tuohon tien viereen, pensaiden alle.

Rönsyansikka on maanpeitekasvi, jonka lehdet pysyvät vihreinä lumipeitteen suojassa talven yli.
Rönsyansikka on maanpeitekasvi, jonka lehdet pysyvät vihreinä lumipeitteen suojassa talven yli.
Kuva: Marjukka Metsola

Kurkistan vielä sinivuokkojen kasvupaikalle. Lehdet näkyvät jo.

Olen nopeuttanut lumen sulamista käyttämällä uutta kikkaa: keräsin kevään ajan suodatinpussit kahvinkeittimestä kuivumaan, ja levitin purut keväthangelle. Lumi sulaa nopeammin, purut toimivat lannoitteena ja kuulemma kahvinpurujen tuoksu pitää puput loitolla. Sopii toivoa!

Kahden viikon päästä kerron, mitä puutarhoilla silloin tapahtuu, onko silloin näkyvissä kukkia ja toisia puutarhureita tai puutarhojen katselijoita.

Palstalla seurataan kevään etenemistä ja kesän tuloa Napapiirin ryhmäpuutarhalla Rovaniemellä.