Kotikylästä Niesistä kuuluu kummia – sielä mennee hyvin!
Laittanhet järvet kalasiksi, kosket kuohuviksi ja nyky-piuhat joka kothin. 70-luvun taithesa vielä kattelthin, että kukahan se on, joka sammuttaa valot ???
Velipoika lähetti valokuvan kotijärven saalhista; kilhoisia siikoja ja mahtavia muikkuja. vielä vuosikymmen sitte, ko järviä puhistethin roskakaloista, rannala saatto olla ruikuttajia, että vievät kalat kattilastaki.
Vanhhan aikhan kyläsä oli kaksi nuottaa, heikkilän ja rovalan porukat inas tukevalta kiiskiä, niitä riitti kyllä naapurilekki. Kiiskihän oli kyllä hyvä syötävä, mutta kovin ruotonen. Mummoa se ei haitannu, vaikka hamphaja oli vain yksi ylhäälä ja kaksi alhaala, hän pisti kiisken suuhun ja toiselta reunalta pursus ruovot ulos... se pelas ko puimakone.
Tämmöset kehitysloikat ei tule ittesthän. Onneksi kylhän jäi ja sinne on muuttanu aktiivisia osaajia ja rohkeita vastuunkantajia. Tämän mahollistajana on ollu "maalaiskunnan rahasto" rahottajana ja innottajana, mutta vain kyläaktiivit hoitavat hommat.
Näin holmilan murthela.