Esa Eerikki Tikkala syntyi 12.12.1951 Rovaniemellä ja kuoli äkillisesti Oulun yliopistollisessa sairaalassa 4.3.2024.
Ylioppilaaksi hän kirjoitti Rantavitikan yhteiskoulusta 1972, opiskeli Lapin musiikkiopistossa pianonsoittoa ja opetti sitä kansalaisopistossa. Luokanopettajaksi hän valmistui Lapin yliopistosta 1984 ja musiikinopettajaksi Sibelius Akatemiasta 1987. Kristiinan kanssa hän avioitui 1985, Noora syntyi 1986 ja Aleksi 1989.
Kotikaupunki ja sen jälleenrakennusajan toiveikkaassa ilmapiirissä syntynyt arkkitehtuuri olivat hänelle rakkaita. Lääninhallituksen lämmittäjän perheen kodin ikkunoista näkyivät Kemijoki, Ounasvaara, kirkko ja sodalta säästynyt Uittoyhdistyksen talo. Kotiseudun arvostus näkyi hänen musiikissaan ja kansalaisvaikuttamisessaan.
Musiikki oli läsnä jo lapsuudenkodissa. Pianon ostaminen toi kotiin laulajat. 1970-luvun poliittinen laululiike ohjelmaryhmineen toi monipuolisen musiikkitoiminnan ja aktivismin. Nämä arvot säilyivät läpi elämän. Rovaniemen kaupunginvaltuustossa Esa vaikutti 1977-84 SKDL:n ryhmässä, Lapin musiikkiopiston johtokunnassa ja musiikkilautakunnassa useita vuosia.
Musiikki oli Esan elämäntyö. Hän toimi Lyseonpuiston lukiossa musiikin lehtorina 31 vuotta. Opettajana Esa oli innostava ja omistautunut. Hän kokosi oppilasorkestereita, jotka säestivät kaikki koulun juhlat. Hän rohkaisi nuoria esiintymään ja hakeutumaan musiikkialan jatko-opintoihin. Useista tulikin musiikin ammattilaisia.
Esa toimi Lapin kamariorkesterin kannatusyhdistys Lakka ry:ssä. Lukion opetustyössään hän vei tuhansia nuoria klassisen musiikin konsertteihin. Energiaa riitti järjestää konsertteja eläkkeelläkin, viimeksi syksyllä 2023 hän kokosi Rovaniemellä vaikuttaneiden säveltäjien teoksia, joita nuoret muusikot esittivät Lyseonpuiston lukion rakennuksen 70-vuotisjuhlassa. Työpaikkaan liittyi myös hänen ensimmäinen sävellyksensä Lyseonpuiston aamuun (1995), runo, jonka äidinkielen opettaja toi hänelle sävellettäväksi.
Sävellystyö jatkui 30 vuoden ajan monipuolisena. Teokset syntyivät usein pohjoisen runoilijoiden (mm. Etto, Kariniemi, Nieminen, Ruonaniemi) teksteihin. Oman marssinsa saivat Luton miehet, osasto, jossa Esan isä Paavo palveli sota-aikana.
Äidille sävelletyn Kaipauksen soitti Lapin kamariorkesteri myös hänen omissa hautajaisissaan. Tyttärelleen Esa sävelsi häämarssin. Sävellyksiä syntyi myös Raamatun psalmeihin ja ystävänsä kirkkoherra Pentti Tepsan runoihin kaksi joululaulua. 50-vuotiaalle Rovaniemen kaupungille Esa omisti levyllisen sävellyksiä Rovaniemi kaupunkini (2010). Ansaitun tunnustuksen, Director musices-arvonimen Esa sai 2018.
Esan musiikki lohdutti monia suru-uutisen jälkeen. Laulut säilyvät, vaikka menetimme huumorintajuisen ja sivistyneen keskustelijan sekä aktiivisen kotiseutu- ja kulttuurivaikuttajan. Esaa jäävät kaipaamaan perhe, ystävät, tuttavat ja entiset oppilaat.
