Kittilässä on paljon kyliä, joista jokainen on saanut alkunsa melkein samalla tavalla. Hanhimaa poikkeaa tästä. 1800-luvun lopulla kylässä oli vain yksi asutettu talo. Se oli Lismajoen törmällä nykyisen kylän eteläpäässä.
Taloa ja sen pihapiiriä sanottiin kotitaloksi. Se oli rakennettu hirsistä ja mitat olivat 8x14 metriä. Talo hajotettiin 1950-luvulla ja tilalle rakennettiin isohko navettarakennus.
1800-luvun lopulla isäntä suunnitteli suurta karjaa. Niinpä hän rakensi 8x45-metrisen navetan, johon mahtui 40 lehmää, useita hevosia ja paljon lampaita. Pian navetta täyttyi, ja tarvittiin useita renkejä ja piikoja.
Näin suuria karjatiloja perustettiin jo siksi, että Pohjois-Norjaan meni kaupaksi voita melkein rajattomasti. Sitä rahdattiin pääsääntöisesti poroilla. Pienimmätkin tilat kävivät kauppaa niissä puitteissa kuin mahdollista.
Kylien ihmisvirrat lainehtivat pääsääntöisesti niin, että liittoja tehtiin naapurista ja yleensä kyläläisten kesken. Poikkeuksia oli yksi. Tornion Vojakkalassa asui Huhtalo-niminen tilallinen. Elettiin nälkävuotta 1885 ja tytöt Briitta ja Karoliina olivat 19- ja 20-vuotiaita. He päättivät lähteä hiihtämällä Kittilän Hanhimaahan, missä tiedettiin olevan töitä suurissa karjatalouksissa. Matkaa oli 305 kilometriä kievariteitä myötäillen.
Oli tammikuu ja pakkasaika. Hameet hulmuten ja reppu selässä, missä oli vähän syötävää, he matkasivat kohti tuntematonta. Hiihtoon kului 22 päivää. Briitasta tuli navettapiika ja muutaman vuoden päästä morsian, kun Samuel Niva kihlasi hänet.
Tämä oli merkittävä alku kylän kehittymiselle. 1970-luvulla Hanhimaassa oli noin 160 asukasta. Nykyisin heitä on vain muutama kymmenen.
Briitta oli isoäitini eli isäni äiti. Hän kertoi mielellään nuoruudestaan. Kotitaloni rakennettiin hirsistä ja se valmistui 1908. Puuta oli, mutta kaikki rautatarvikkeet, kuten naulat, saranat ja lukot piti hakea talvella hevosella ja poroilla tai kesällä veneellä Kemistä asti. Jokimatkaa tuli 310 kilometriä. Samoin haettiin lasit sekä valurautapadat, joita tarvittiin navetta- ja saunatiloissa. Suurin, 300-litrainen on yhä käyttökelpoinen.
Samuel Niva haki 1906 ennen heinäntekoaikaa hakemassa Kemistä lastin kahdesti ja heinänteon jälkeen kerran. Reitti kulki Lisma- ja Kapsajokea pitkin Loukiseen ja edelleen Ounasjokea pitkin Kemijoelle. Koskipaikat olivat olleet työläitä sauvoa lastiveneellä vastavirtaan. Isännällä oli sauvontakaverina Kittilän alakyläläinen Aleksi Jääskö. Vene kulki kahden osaavan sauvojan taidoin ja voimin suunnattoman urakan loppuun asti.