Noin 220 000 saksalaista marssi Pohjois-Suomeen jatkosodassa 1941–1945. Heitä riitti kaikkialle Lappiin. Lapin Kesä listasi eri puolilta kuusi kohdetta, joissa sodan ja saksalaisten jäljet näkyvät yhä.
1. Maahansyöksystä selvisi vain koiranpentu
Mitä? Saksan ilmavoimien Junkers Ju 52 harhautui lumipyryssä ja iskeytyi Aakenustunturin itärinteelle 1. helmikuuta 1944.
Koneen nelihenkinen miehistö sai surmansa. Aikalaiskertomusten mukaan yksi heistä oli ollut vaikeasti haavoittuneena hylyssä useamman päivän ja ampunut valoammuksia, joita ei ollut huomattu. Suomalaiset sotilaat löysivät hylyn saman vuoden huhtikuussa.
Missä? Hylyn osia voi nähdä yhä Aakenuksen Moloslaen itäpuolella, lähellä Niritsankuusikon kotaa. Kone ei tuhoutunut syöksyssä, vaan vasta saksalaisjoukkojen selvittyä paikalle, vietyä ruumiit ja räjäytettyä hylyn.
Putoamispaikka sattuu yhden Pallas-Yllästunturin kansallispuiston reitin, Moloslaenkierroksen varrelle. Nopeimmin sen tavoittaa tieltä, joka haarautuu Ylläksentieltä seurailemaan Aakenusjoen vartta. Matkaa kertyy noin puolitoista kilometriä.
Oho! Junkersin hylkyyn liittyy runsaasti aikalaistarinoita. Yksi niistä kertoo Levillä olleiden saksalaisten ilmavalvojien tulleen ammutuksi rangaistuksena siitä, etteivät olleet havainneet eloonjääneen valoammuksia. Toisen mukaan poromiehet olisivat sattuneet hylylle ensimmäisenä ja löytäneet sieltä rahaa.
Varmaa on, että hylyn "virallisesti" löytänyt suomalainen hiihtopartio tapasi sen sisältä koiranpennun, joka oli elossa. Partiota johtanut suomalaiskersantti sai koiran itselleen ja risti sen Junkkeriksi.
2. Linnoitus sotaan, jota ei tullut
Mitä? Saksalaiset pelkäsivät Venäjän miehittävän Suomen jatkosodan loppuvaiheissa. Jäämeren armeijansa selustan turvaamiseksi saksalaiset rakensivat Käsivarren poikki sen kapeimmalta kohdalta puolustuslinjan, 26 kilometriä pitkän Sturmbockin .
Linjaan asetettiin 12 000 sotilasta, 800 konekivääriä, 100 kranaatinheitintä, yli 160 tykkiä ja ammusvarasto, joka olisi riittänyt koko talveksi.
Missä? Lätäsenon suulla, 20 kilometriä Enontekiön Kaaresuvannosta pohjoiseen, on Järämän linnoitusalue, joka oli Sturmbockin eteläisin nurkka. Sinne on entisöity muun muassa 1,2 kilometriä taisteluhautaa, toistakymmentä ampumapesäkettä ja viisi korsua. Järämästä löytyy runsaasti myös vanhentuneita, alkuperäisiä rakenteita.
Entisöidyn linnoitusalueen yhteydessä on museokahvila, joka kertoo Lapin sodasta 1944–1945 ja esittelee alppijääkäreiden jäämistöä.
Oho! Järämän suuritöinen puolustuslinja ei nähnyt koskaan sotaa, jota varten se rakennettiin. Venäläiset eivät tulleet. Suomalaisia vastaan alppijääkärit kävivät Käsivarressa asemasotaa, satunnaista laukaustenvaihtoa ja partiokahakoita, ennen kuin viimeisetkin saksalaiset vetäytyivät Norjan puolelle huhtikuussa 1945.
3. Huuhkajanpäänpaistaman silta jäi pystyyn
Mitä? Saksalaiset alkoivat rakentaa Sodankylän pohjoisosiin keväällä 1944 puolustusasemaa, joka sai nimen Schutzwall . Sodanjohto halusi turvata sillä ainoan huoltoreittinsä pohjoiseen, Jäämerentien.
Linnoituksen rakensivat paljolti sotavangit, mutta suureen urakkaan komennettiin myös kirjureita, autonkuljettajia ja siviilihenkilöitä – jopa upseereita. Schutzwallista tuli niin vahva ja hyvin aseistettu, että takaa-ajajina olleet suomalaiset pääsivät siitä läpi vasta loka-marraskuun vaihteessa 1944, kun saksalaiset olivat jättäneet asemansa ja vetäytyneet Kaunispään tuntureille.
Missä? Schutzwall ylitti nykyisen nelostien Tankavaaran kohdalla. Rakennelmien jäännöksiin voi tutustua helpoimmin luontopolulla, joka lähtee Tankavaaran luontokeskuksen pihasta.
Linnoitustöiden yhteydessä saksalaiset rakensivat myös poikkiteitä itään ja länteen. Vetäytyessään joukot tuhosivat rakennelmansa, mutta eivät kenttäsiltaa (kuvassa), joka oli noussut Huuhkajanpäänpaistamaan, Tankavaaran itäpuolelle. Sen jäännökset ovat yhä pystyssä.
Oho! Tuorein korsu nousi Tankavaaraan toukokuun lopulla. Maanpuolustuskoulutusyhdistys ja Metsähallitus rakensivat sen maanpäälliseksi kopioksi korsusta, joita alueella oli jatkosodan aikana.
4. Lautavaarassa oli leipomo ja elokuvateatteri
Mitä? Saksalaiset hyökkäsivät 1. heinäkuuta 1941 Sallasta itään suomalaisten tukemana. Tavoitteena oli edetä kahdessa viikossa Venäjän Kantalahteen. Syksyyn mennessä hyökkääjät olivat päässeet häthätää vanhan rajan yli Vermajoelle, ennen kuin rintamat jähmettyivät asemasodaksi, joka kesti vuosia.
Saksa huolsi Sallan rintamaansa muun muassa Rovaniemen Lautavaarasta, jonne suomalaiset rakensivat saksalaisille suuren tukikohdan. Lautavaarasta oli hyvä yhteys rautatielle, joka ylsi Sallaan.
Missä? Leirialue levittäytyi Kemijärventien varteen lähes kolmen neliökilometrin alueelle. Metsähallitus on inventoinut Lautavaarasta pelkästään rakennusten pohjia yli 10 500 neliötä eli keskikokoisen hypermarketin verran.
Kivijalkojen ja muiden rakennusjäänteiden lisäksi Lautavaarassa on yhä runsaasti ruostunutta sotaromua, kuten lämmityslaitteita, kulkupelien osia ja kanistereita. Saksasta saakka on tuotu varastoihin jopa tammea – jalompana rakennuspuuna siltä varalta, että suomalainen ei kelpaisi.
Oho! Saksalaisilla on ollut Lautavaarassa muun muassa oma elokuvateatteri ja leipomo, jonka tuotteita saivat ostaa paikallisetkin asukkaat.
5. Vankileirin puupinot lahoavat Kaamassaaressa
Mitä? Jatkosodan vuosina saksalaisilla oli vankeinaan lähes 30 000 venäläistä Pohjois-Suomessa ja raja-alueilla. Eniten leirejä oli Inarissa: tutkija Lars Westerlundin mukaan ainakin 29 – noin kolmasosa kaikkiaan sadasta leiristä.
Saksalaisten käsiin joutuneet jakoivat yhtä kurjan kohtalon kuin sotavangit kaikkialla maailmassa. Raskas työ, karkea kohtelu, epäinhimilliset olot ja rangaistukset veivät hengen arviolta joka viidenneltä vangilta.
Missä? Yksi vankileireistä oli Inarijärven Kaamassaaressa, Andreasnuoran koillisrannalla. Paikka oli jopa vankileiriksi huomattavan syrjäinen: lähimpään kylään, Nellimiin, on yli 15 kilometriä.
Andreasnuoran vangit hakkasivat metsää. Puupinoja, joita ei koskaan tarvittu mihinkään, lahoaa yhä saaressa. Piikkilankojen ympäröimältä leirialueelta löytyy myös rakennusten jäänteitä ja ruostunutta sotaromua.
Oho! Kirjailija Seppo Saraspää sijoitti vuonna 2002 ilmestyneen romaaninsa Leiri maailman laidalla Andreasnuoran maisemiin. Saraspään silmin vankileiri syrjäisessä saaressa, keskellä hyytävää ja pimeää talvea, on omiaan kuvaamaan sodan hulluutta. "Toinen raukka sahaa ja toinen vahtii pyssyn kanssa. Tuli mieleen, että ne ovat ihan samanlaisia vankeja molemmat, vaikka vuorotellen olisivat vahtineet ja sahanneet." ( Kaleva 23.9.2009 )
6. Lähes 2700 sotilaan hauta Norvajärvellä
Mitä? Suomen rintamilla kaatui toisessa maailmansodassa noin 15 000 saksalaista.
Suurin osa vainajista lepää nykyisen Venäjän alueella, Petsamossa ja vanhassa Sallassa, mutta osa myös Suomen puolella. Rovaniemen Norvajärven rannalla on kaikkiaan 2683 Saksan armeijassa taistelleen sotilaan hauta.
Missä? Vaikuttava, punaisesta graniitista tehty mausoleumi sijaitsee Norvajärven itärannalla, lähellä vanhaa lentosatamaa. Pysäköintialueelta pääsee paikalle polkua pitkin. Opasteet ohjaavat tulijoita jo nelostiellä Rovaniemen pohjoispuolella.
Saksalaisten sotilaiden jäämistöstä huolehtiva Volksbund rakennutti Saksan valtion tuella hautausmaan vuonna 1963 viimeiseksi leposijaksi vainajille, jotka oli nostettu kenttähaudoista. Arkkitehti Otto Kindt suunnitteli mausoleumin ja taiteilija Ursula Querner suuren ristin ja eteisaulan patsaan, jossa äiti pitelee poikaansa.
Paikalla käy vuosittain noin 10 000 vierasta. Se on arvio, koska kaikki eivät jätä nimeään vieraskirjaan toisin kuin alueen huollosta vastaava Rovaniemi-Napapiirin Rotaryklubi toivoo.
Oho! Lapin maaperä kätkee yhä useita saksalaisia sotilaita, joiden jäänteitä ei ole löydetty. Norvajärvelle on haudattu viimeiset vuoden 2010 lopulla.
Kaivelu kielletty
Lain mukaan kaikki Suomen maaperällä ja vesissä oleva sotamateriaali kuuluu puolustusvoimille, eikä sitä saisi kerätä ellei kyse ole arvoltaan vähäisistä löydöistä.
Suurin osa Lapista löytyvistä sotahistoriallisista muistoista sijaitsee valtion mailla.
Maita hallinnoiva Metsähallitus on suojellut kaikki metsätalousmaillaan olevat kulttuuriperintökohteet niiden iästä riippumatta, mikä tarkoittaa, että kohteiden kaivaminenkin on kielletty.
Metsähallituksen mukaan kohteista ei saa viedä myöskään irtainta, kuten lentokoneiden hylkyjen osia. Luonnonsuojelualueilla maan kaivamiseen tarvitaan aina erillinen lupa.
Muistoja saksalaisista
Risto Pyykkö teksti
Noin 220 000 saksalaista marssi Pohjois-Suomeen jatkosodassa 1941–1945. Heitä riitti kaikkialle Lappiin. Lapin Kesä listasi eri puolilta kuusi kohdetta, joissa sodan ja saksalaisten jäljet näkyvät yhä.
1. Maahansyöksystä selvisi vain koiranpentu
Mitä? Saksan ilmavoimien Junkers Ju 52 harhautui lumipyryssä ja iskeytyi Aakenustunturin itärinteelle 1. helmikuuta 1944.
Koneen nelihenkinen miehistö sai surmansa. Aikalaiskertomusten mukaan yksi heistä oli ollut vaikeasti haavoittuneena hylyssä useamman päivän ja ampunut valoammuksia, joita ei ollut huomattu. Suomalaiset sotilaat löysivät hylyn saman vuoden huhtikuussa.
Missä? Hylyn osia voi nähdä yhä Aakenuksen Moloslaen itäpuolella, lähellä Niritsankuusikon kotaa. Kone ei tuhoutunut syöksyssä, vaan vasta saksalaisjoukkojen selvittyä paikalle, vietyä ruumiit ja räjäytettyä hylyn.
Putoamispaikka sattuu yhden Pallas-Yllästunturin kansallispuiston reitin, Moloslaenkierroksen varrelle. Nopeimmin sen tavoittaa tieltä, joka haarautuu Ylläksentieltä seurailemaan Aakenusjoen vartta. Matkaa kertyy noin puolitoista kilometriä.
Oho! Junkersin hylkyyn liittyy runsaasti aikalaistarinoita. Yksi niistä kertoo Levillä olleiden saksalaisten ilmavalvojien tulleen ammutuksi rangaistuksena siitä, etteivät olleet havainneet eloonjääneen valoammuksia. Toisen mukaan poromiehet olisivat sattuneet hylylle ensimmäisenä ja löytäneet sieltä rahaa.
Varmaa on, että hylyn "virallisesti" löytänyt suomalainen hiihtopartio tapasi sen sisältä koiranpennun, joka oli elossa. Partiota johtanut suomalaiskersantti sai koiran itselleen ja risti sen Junkkeriksi.
15565676
2. Linnoitus sotaan, jota ei tullut
Mitä? Saksalaiset pelkäsivät Venäjän miehittävän Suomen jatkosodan loppuvaiheissa. Jäämeren armeijansa selustan turvaamiseksi saksalaiset rakensivat Käsivarren poikki sen kapeimmalta kohdalta puolustuslinjan, 26 kilometriä pitkän Sturmbockin.
Linjaan asetettiin 12 000 sotilasta, 800 konekivääriä, 100 kranaatinheitintä, yli 160 tykkiä ja ammusvarasto, joka olisi riittänyt koko talveksi.
Missä? Lätäsenon suulla, 20 kilometriä Enontekiön Kaaresuvannosta pohjoiseen, on Järämän linnoitusalue, joka oli Sturmbockin eteläisin nurkka. Sinne on entisöity muun muassa 1,2 kilometriä taisteluhautaa, toistakymmentä ampumapesäkettä ja viisi korsua. Järämästä löytyy runsaasti myös vanhentuneita, alkuperäisiä rakenteita.
Entisöidyn linnoitusalueen yhteydessä on museokahvila, joka kertoo Lapin sodasta 1944–1945 ja esittelee alppijääkäreiden jäämistöä.
Oho! Järämän suuritöinen puolustuslinja ei nähnyt koskaan sotaa, jota varten se rakennettiin. Venäläiset eivät tulleet. Suomalaisia vastaan alppijääkärit kävivät Käsivarressa asemasotaa, satunnaista laukaustenvaihtoa ja partiokahakoita, ennen kuin viimeisetkin saksalaiset vetäytyivät Norjan puolelle huhtikuussa 1945.
15565678
3. Huuhkajanpäänpaistaman silta jäi pystyyn
Mitä? Saksalaiset alkoivat rakentaa Sodankylän pohjoisosiin keväällä 1944 puolustusasemaa, joka sai nimen Schutzwall. Sodanjohto halusi turvata sillä ainoan huoltoreittinsä pohjoiseen, Jäämerentien.
Linnoituksen rakensivat paljolti sotavangit, mutta suureen urakkaan komennettiin myös kirjureita, autonkuljettajia ja siviilihenkilöitä – jopa upseereita. Schutzwallista tuli niin vahva ja hyvin aseistettu, että takaa-ajajina olleet suomalaiset pääsivät siitä läpi vasta loka-marraskuun vaihteessa 1944, kun saksalaiset olivat jättäneet asemansa ja vetäytyneet Kaunispään tuntureille.
Missä? Schutzwall ylitti nykyisen nelostien Tankavaaran kohdalla. Rakennelmien jäännöksiin voi tutustua helpoimmin luontopolulla, joka lähtee Tankavaaran luontokeskuksen pihasta.
Linnoitustöiden yhteydessä saksalaiset rakensivat myös poikkiteitä itään ja länteen. Vetäytyessään joukot tuhosivat rakennelmansa, mutta eivät kenttäsiltaa (kuvassa), joka oli noussut Huuhkajanpäänpaistamaan, Tankavaaran itäpuolelle. Sen jäännökset ovat yhä pystyssä.
Oho! Tuorein korsu nousi Tankavaaraan toukokuun lopulla. Maanpuolustuskoulutusyhdistys ja Metsähallitus rakensivat sen maanpäälliseksi kopioksi korsusta, joita alueella oli jatkosodan aikana.
15565680
4. Lautavaarassa oli leipomo ja elokuvateatteri
Mitä? Saksalaiset hyökkäsivät 1. heinäkuuta 1941 Sallasta itään suomalaisten tukemana. Tavoitteena oli edetä kahdessa viikossa Venäjän Kantalahteen. Syksyyn mennessä hyökkääjät olivat päässeet häthätää vanhan rajan yli Vermajoelle, ennen kuin rintamat jähmettyivät asemasodaksi, joka kesti vuosia.
Saksa huolsi Sallan rintamaansa muun muassa Rovaniemen Lautavaarasta, jonne suomalaiset rakensivat saksalaisille suuren tukikohdan. Lautavaarasta oli hyvä yhteys rautatielle, joka ylsi Sallaan.
Missä? Leirialue levittäytyi Kemijärventien varteen lähes kolmen neliökilometrin alueelle. Metsähallitus on inventoinut Lautavaarasta pelkästään rakennusten pohjia yli 10 500 neliötä eli keskikokoisen hypermarketin verran.
Kivijalkojen ja muiden rakennusjäänteiden lisäksi Lautavaarassa on yhä runsaasti ruostunutta sotaromua, kuten lämmityslaitteita, kulkupelien osia ja kanistereita. Saksasta saakka on tuotu varastoihin jopa tammea – jalompana rakennuspuuna siltä varalta, että suomalainen ei kelpaisi.
Oho! Saksalaisilla on ollut Lautavaarassa muun muassa oma elokuvateatteri ja leipomo, jonka tuotteita saivat ostaa paikallisetkin asukkaat.
15565679
5. Vankileirin puupinot lahoavat Kaamassaaressa
Mitä? Jatkosodan vuosina saksalaisilla oli vankeinaan lähes 30 000 venäläistä Pohjois-Suomessa ja raja-alueilla. Eniten leirejä oli Inarissa: tutkija Lars Westerlundin mukaan ainakin 29 – noin kolmasosa kaikkiaan sadasta leiristä.
Saksalaisten käsiin joutuneet jakoivat yhtä kurjan kohtalon kuin sotavangit kaikkialla maailmassa. Raskas työ, karkea kohtelu, epäinhimilliset olot ja rangaistukset veivät hengen arviolta joka viidenneltä vangilta.
Missä? Yksi vankileireistä oli Inarijärven Kaamassaaressa, Andreasnuoran koillisrannalla. Paikka oli jopa vankileiriksi huomattavan syrjäinen: lähimpään kylään, Nellimiin, on yli 15 kilometriä.
Andreasnuoran vangit hakkasivat metsää. Puupinoja, joita ei koskaan tarvittu mihinkään, lahoaa yhä saaressa. Piikkilankojen ympäröimältä leirialueelta löytyy myös rakennusten jäänteitä ja ruostunutta sotaromua.
Oho! Kirjailija Seppo Saraspää sijoitti vuonna 2002 ilmestyneen romaaninsa Leiri maailman laidalla Andreasnuoran maisemiin. Saraspään silmin vankileiri syrjäisessä saaressa, keskellä hyytävää ja pimeää talvea, on omiaan kuvaamaan sodan hulluutta. "Toinen raukka sahaa ja toinen vahtii pyssyn kanssa. Tuli mieleen, että ne ovat ihan samanlaisia vankeja molemmat, vaikka vuorotellen olisivat vahtineet ja sahanneet." (Kaleva 23.9.2009)
15565681
6. Lähes 2700 sotilaan hauta Norvajärvellä
Mitä? Suomen rintamilla kaatui toisessa maailmansodassa noin 15 000 saksalaista.
Suurin osa vainajista lepää nykyisen Venäjän alueella, Petsamossa ja vanhassa Sallassa, mutta osa myös Suomen puolella. Rovaniemen Norvajärven rannalla on kaikkiaan 2683 Saksan armeijassa taistelleen sotilaan hauta.
Missä? Vaikuttava, punaisesta graniitista tehty mausoleumi sijaitsee Norvajärven itärannalla, lähellä vanhaa lentosatamaa. Pysäköintialueelta pääsee paikalle polkua pitkin. Opasteet ohjaavat tulijoita jo nelostiellä Rovaniemen pohjoispuolella.
Saksalaisten sotilaiden jäämistöstä huolehtiva Volksbund rakennutti Saksan valtion tuella hautausmaan vuonna 1963 viimeiseksi leposijaksi vainajille, jotka oli nostettu kenttähaudoista. Arkkitehti Otto Kindt suunnitteli mausoleumin ja taiteilija Ursula Querner suuren ristin ja eteisaulan patsaan, jossa äiti pitelee poikaansa.
Paikalla käy vuosittain noin 10 000 vierasta. Se on arvio, koska kaikki eivät jätä nimeään vieraskirjaan toisin kuin alueen huollosta vastaava Rovaniemi-Napapiirin Rotaryklubi toivoo.
Oho! Lapin maaperä kätkee yhä useita saksalaisia sotilaita, joiden jäänteitä ei ole löydetty. Norvajärvelle on haudattu viimeiset vuoden 2010 lopulla.
Poiminta
Kaivelu kielletty
Lain mukaan kaikki Suomen maaperällä ja vesissä oleva sotamateriaali kuuluu puolustusvoimille, eikä sitä saisi kerätä ellei kyse ole arvoltaan vähäisistä löydöistä.
Suurin osa Lapista löytyvistä sotahistoriallisista muistoista sijaitsee valtion mailla.
Maita hallinnoiva Metsähallitus on suojellut kaikki metsätalousmaillaan olevat kulttuuriperintökohteet niiden iästä riippumatta, mikä tarkoittaa, että kohteiden kaivaminenkin on kielletty.
Metsähallituksen mukaan kohteista ei saa viedä myöskään irtainta, kuten lentokoneiden hylkyjen osia. Luonnonsuojelualueilla maan kaivamiseen tarvitaan aina erillinen lupa.
