työtaistelut: Yk­si­tyi­sen so­siaa­li­pal­ve­lu­alan työ­rii­das­sa ei vielä sopua – uudet lakot uh­kaa­vat alkaa kes­ki­viik­ko­na

kolumni: Säh­kö­tuet olivat pa­niik­ki­rat­kai­su, jossa rahaa jaet­tiin surutta myös rik­kail­le

Mielipide: Pel­ko­sen­nie­mi ei ole krii­si­kun­ta

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Muis­te­lus lo­hi­ajan Tenolta

Olin perheeni kanssa heinäkuun 1988 alkuviikot mökillä Tenojokilaaksossa. Satoi kaatamalla ja vesi Tenossa nousi toista metriä. Mökkisuvannostamme ei kukaan saanut kalaa. Vaimo sanoi, että taidamme soutaa kaivossa.

Sitten se tapahtuu. Vaimo näkee lohen hypyn, asumakala Suomen puolella rantaa. Kala on häiriintynyt perhoistani ja suutuksissaan hyppäsi. Samalla hetkellä minulle välähti, mihin tekemääni perhoon kala iskee. Päätän laittaa sen seuraavalle laskulle.

Seuraavalle laskulle lähtee mukaan 10-vuotias Minna-tyttäreni. Hän on kiinnostunut lohensoudusta ja ymmärtää, että siinä tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Mahdumme sopivasti suvannon yläpäähän veneiden väliin, johon pysäytän moottorin ja vaihdamme paikkoja.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.