Tähtijuttu: Saa­ri­se­län uuden pol­ku­juok­su­ta­pah­tu­man rei­til­lä piti muistaa sulkea po­ro­ai­ta ja odottaa ka­ve­rei­ta

Kuvakertomus: Ensin soi huu­li­harp­pu, ja sitten varsat as­te­li­vat raadin eteen

Kolumni

Miten paljon ihminen tar­vit­see oi­keas­ti?

Toimituksesta

Uutisia kuunnellessa tuntuu maailma joskus aika ristiriitaiselta paikalta. Toisaalla ollaan äärettömän huolissaan ihmisen aiheuttamista ympäristökatastrofeista, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä ja luonnonvarojen vähenemisestä, jotka kaikki johtuvat yltiöpäisestä ylikulutuksesta. Samaan aikaan toisaalla ollaan yhtä huolissaan, että eiväthän ihmiset vain vähennä kulutustaan, koska muuten talous sakkaa ja kaikki kaatuu. Kulutusta pitäisi vähentää, mutta sitten ei kuitenkaan. Ostovoima ja kuluttajan luottamus talouteen vilisevät puheissa. Välillä tuntuu, kuin tavallisen ihmisen koko olemassaolo olisi typistetty pelkkään kuluttajan rooliin, jossa ihmisarvo mitataan sen mukaan, miten paljon löytyy ostovoimaa kukkarosta. Ylikulutuspäivä oli ja meni tavalliseen aikaan, eikä hintojen nousukaan lykännyt sitä myöhemmäksi.

Työskennellessäni Grönlannissa kolme kesää, ihastuin grönlantilaisten simppeliin elämänasenteeseen. Eräs paikallinen rouva, jolla oli matkailualan yritys islantilaisen miehensä kanssa, puhui minulle vaikeuksista laajentaa liiketoimintaa maassa. Hän mainitsi eräänä hidasteena sen, että paikalliset eivät kaivanneet valtavasti uutta kasvua alueelleen. Rouva kuvaili grönlantilaisten asennetta esimerkillä, että grönlantilainen nainen ei halua uutta mekkoa, vaan toteaa, että vanhakin on aivan hyvä. Hänen ajatuskulkunsa jatkui, että pitäisi tuoda lisää vaikutteita ulkomaailmasta, jotta saataisiin grönlantilainen haluamaan uutta mekkoa sen sijaan, että hän kulkisi aina siinä vanhassa. Toisaalta rouva ihaili itsekin sitä paikallisten ajattelutapaa, että jos minulla on jo kaikkea, en tarvitse enempää. Silti hän oli omaksunut pitkälti länsimaisen kapitalistisen ajatusmallin, jossa pitää luoda ihmisille tarpeita, joita heillä ei ole, jotta voi rikastua myymällä heille turhaa tavaraa.