Olen vuodesta 2022 saanut kotipalveluauton palveluja kaupassa ja apteekissa käyntiin. Nyt sain Lapin hyvinvointialueelta (Lapha) tiedotteen.
"Kotipalveluauton palvelut muuttuvat Lapin hyvinvointialueen yhtenäisten käytäntöjen mukaisiksi 1.1.2025 alkaen. Nykyisistä palveluista asiakkaan puolesta asiointi kaupassa ja asiakkaiden kuljetuspalvelut kotipalveluautolla päättyvät.
Teillä on jatkossa mahdollisuus järjestää kauppa-asiointinne esimerkiksi seuraavasti: Omaisten tai läheisten tuella. Tilaamalla sähköisesti Ivalon K-Supermarketista verkkokaupan kautta ostosten keräily- ja kuljetuspalvelu. Tilaamalla Ivalon S-marketista verkkokaupan kautta ostosten keräily, S-marketti ei tarjoa ostosten kuljetusta kotiin. Itse käymällä kaupassa."
Tiedotetta lukiessani tyrmistyin. Tätäkö on pyrkimys siihen, että ikäihmiset saisivat pitkään asua omassa kodissaan? Onko päättäjillä käsitystä siitä, mihin ikäihminen pystyy nivelrikkoisena tai muuten huonokuntoisena? Onnistuvatko tilaukset sähköisesti?
Olen 85-vuotiaana melkoisesti perillä älypuhelimen käytössä, mutta täytyy tunnustaa, että sormi menee suuhun monessa asiassa. Verkkokaupat ja niistä tilaaminen on hebreaa. Vaikeasti huonokuuloisena ei puhelimella tilaaminen onnistu ensinkään.
Kaupassa käynti onnistuisi läheisten tuella, jos he asuisivat täällä, mutta he asuvat satojen kilometrien päässä. Miten töissä olevat kuskaisivat mennen tullen ämmiä asioille, vaikka yksi heistä asuu täällä? Monella vanhuksella ei edes ole omaisia tai läheisiä.
Viimeisen neronleimahduksen luettuani karehti hymy huulilla. "Itse käymällä kaupassa".
Enhän tarvitsisi palveluautoa, jos pystyisin käymään itse asioillani. Kumma kun ei ole tiedotteen laatija hoksannut lisätä, että rollaattorilla ja vielä kommentti, että ei potkurilla, sillä kevyen liikenteen väylät on hiekoitettu.
Laphan päättäjille kerron, että olemme tottuneet säästöliekillä elämään. Lapsuus on eletty pula-aikana, työtä olemme oppineet tekemään lapsesta asti, olemme kokeneet niin lama- kuin muitakin vaikeita aikoja. Nykyajan hyvinvointi on meidän, sodanjälkeisen sukupolven, ahkeruuden tulosta. Ikäihmisinä toivomme turvattua vanhuutta, helpompaa elämää.
Jos tiedotteen laatija olisi pannut nimensä näkyville, kuten virallisissa asiakirjoissa yleensä tehdään, osoittaisin tämän hänelle, mutta kun ei ole toivon, että asia tulisi näin päättäjien tietoon.