Kolumni: Kuusi mil­joo­naa mur­hat­tua vel­voit­taa si­nut­kin kat­so­maan pa­huut­ta silmiin

Pian kylmenee: Lapissa voi olla pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Mitä Raa­ma­tun kä­si­kir­joi­tuk­set pal­jas­ta­vat?

Raamattu on yksi maailman luetuimmista kirjoista, mutta onko sen sisältö totta vai sepitettä?
Raamattu on yksi maailman luetuimmista kirjoista, mutta onko sen sisältö totta vai sepitettä?
Kuva: Risto Pikkupeura

Raamatun teksteistä on löydetty valtava määrä käsikirjoituksia, toteaa Kari Kannala (LK 25.11.) tuoreen Tieto-Finlandia ehdokkaan (Sensuroitu) innoittamana. Kiistämätöntä on, että tuhannet käsikirjoitukset eivät kaikki ole identtisiä. Erot johtuvat kopioijan virheestä, kieliopin korjaamisesta ja epäselvän tai hankalaksi koetun ilmauksen muuttamisesta. Se, millaisia tulkintoja näiden perusteella tehdään opin kehityksestä, on tutkijan arvio.

Voidaan toki väittää, että Jeesuksen olemus Jumalana ja ihmisenä olisi Uudessa testamentissa (UT) epäselvä. Tutkijoiden konsensus se ei ole.

Esimerkiksi sopii Sensuroitu-kirjassakin esiin nostettu ero kohdassa Joh. 1:18. Jeesus on toisten käsikirjoitusten mukaan ”ainoa Jumala”, toisten ”ainoa Poika”. UT:n kriittinen alkuteksti (Nestle-Aland) pitää ensin mainittua alkuperäisenä. Jos jälkimmäinen on alkuperäinen, ei itse asia muuksi muutu, sillä edellisissä jakeissa Jeesuksen jumaluus on jo selvästi lausuttu. Hänestä puhutaan Sanana: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala” (Joh. 1:1).

Jeesuksen jumaluus näkyy kauttaaltaan UT:ssa. Vain noin 20 vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen Paavali sisällyttää Jeesuksen Israelin uskontunnustukseen, jossa tunnustetaan Jumalan ykseys: 1. Kor. 8:6. Kun sanoma Kristuksesta levisi kreikkalaisroomalaiseen kulttuuriin kysyttiin, miten Jeesuksen ihmisyys ja jumaluus ilmaistaan, että asia tulee oikein ymmärretyksi. Kirkolliskokoukset eivät lyöneet lukkoon mitään uutuuksia, vaan tunnustivat tuttua uskoa uudessa tilanteessa.

Vanhan Testamentin käsikirjoituksista esiin kaivettu varhaisempi monijumalaisuus vaikuttaa sekaannukselta. Teksteissä on selvää, että ajatellaan muiden kansojen palvovan toisia jumalia. Ei tätä peitellä. Yhtä lailla selvää on, etteivät toiset jumalat ole Herran vertaisia. On vain yksi Luoja ja Hallitsija. Muut ovat alempia (pahoja) henkiolentoja.

Monella ylikriittisellä tulkitsijalla on jonkinlainen idea täydellisestä ja virheettömästä tekstistä. Kun Raamattu ei täytä heidän vaatimuksia, sen voidaan julistaa olevan väärässä. Mikäli Raamattua luetaan sen omista lähtökohdista, näemme kuinka luotettava ja hämmästyttävän yhtenäinen tekstikokoelma on kyseessä. Näin Jumala ilmoittaa itsensä.

Kirjoittaja toimii pastorina Stefanoksen luterilaisessa seurakunnassa Rovaniemellä.