Näin vaalien alla me äänestäjät olemme arvossa arvaamattomassa. Vaalikojuilla kahvia ja makkaroita nauttiessamme voimme kokea olevamme jotain suurempaa, meitä kuunnellaan, mutta muistavatko kuulemansa ja muistammeko me mitä lupasivat?
Poliittinen muisti on varsin lyhyt eikä kanna juuri vaalien yli. Poliittinen muistikeskustelu vaikuttaa kansallisen identiteetin rakentamiseen, vaalien ja poliittisen päätöksentekoon. Toisaalta poliittinen muisti voi myös olla keino kritisoida tai muuttaa valta-asemia: muistojen avulla voidaan havaita virheitä, epäoikeudenmukaisuuksia tai ristiriitoja menneisyydessä.
Tärkeää on huomata, että poliittinen muisti on useasti valikoivaa ja poliittisesti latautunutta. Ei muisteta kaikkea samalla tavalla – muistojen tulkinnat voidaan vaihtaa siitä, kuka muistaa ja mihin tarkoitukseen. Tämä muisti toimii osana laajempaa poliittista kulttuuria, jossa menneisyys oikeuttaa perinteisiä käytäntöjä varten haastaa niitä.
Poliittinen muisti tarkoittaa sitä, miten yhteiskunta – sen kansalaiset, instituutiot ja poliittiset toimijat – muistavat, tulkitsevat ja käyttävät menneitä poliittisia tapahtumia, päätöksiä ja lupauksia nykyhetkessä. Muistitutkijat puhuvat pitkä- ja lyhytkestoisesta muistista. Poliittinen muisti menee vahvasti lyhytkestoisen muistin puolelle.
Aiemmin puoluekanta saatiin Suomessa jo äidinmaidossa, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet puolueuskollisuuden hiipuvan. Äänestyspäätökset syntyvät aivan vaalikampanjoiden loppu metreillä.
Ihmiset peräävät poliittista kuluttajansuojaansa siirtymällä vaaleissa puolueesta toiseen. Useimmin liikkuvan äänestäjän tie vie oppositiossa olevan puolueen taakse, koska heidän uskotaan tekevän toisenlaista politiikkaa kuin vallassa olevat tekisivät. Nykyajan erityispiirteenä politiikassa on äänestää pikemmin jotain vastaan kuin erityisesti jonkun puolesta.
Tavallisille ihmisille politiikka ei juurikaan tarjoa kokemuksia. Usein konkreettisin muisto ja kokemus on äänestäminen.