Jorma Törmänen kysyi (LK 22.1.), onko keskusta kallellaan vasemmalle. Olen ajautunut ”kepuversumiin” viime aluevaaleista lukien eli osannen tarkastella kepulaisuutta tuorein silmin.
En ymmärrä kepulaisten tuskailua siitä, onko puolue liian oikealla vai vasemmalla. Ajattelu johtaa siihen, että keskusta määrittyy kokonaan muiden kautta. Jos vasemmistoliitto on sitä mieltä, että veroja tulee korottaa prosentin verran ja kokoomus taas sitä mieltä, että lasketaan prosentti, onko kepulaisen pakko olla sitä mieltä, että pidetään entisellään?
On vaikea määritellä, onko politiikka oikeistolaista vai vasemmistolaista. Suomessa pitäisi harjoittaa perhepolitiikkaa, jossa aviopareja ja lapsiperheitä tuettaisiin myös tulonsiirroin. Suomi on historiansa pahimmassa kriisissä, koska suomalaisia ei synny.
Onko tämä oikeistolaista vai vasemmistolaista, kun vaikuttimena ovat konservatiiviset perhearvot? Varsinkin tulonsiirrot katsotaan usein vasemmistolaisiksi. Entä jos osa tästä pitäisi kustantaa vaikkapa tuomalla etelän kaupunkien asumistukiluokat samalle tasolle muiden kanssa? Sellainen asumistukileikkaushan on mitä oikeistolaisinta!
Keskusta ei ole syntynyt alun perin maalaisliittona vastaamaan aikansa kapitalismi–sosialismi-vastakkainasetteluun. Sen sijaan se on uskonut onnellisen elämän kumpuavan muista kuin materiaalisista arvoista – perheestä, elävästä ja maalaismaisesta kotiseudusta ja hengellisistä arvoista.
Politiikassa on tietysti pitänyt tehdä ratkaisuja, jotka asettuvat oikealle tai vasemmalle, mutta se on ollut sivutuote. Näin sen pitäisi mennä nytkin – maaseutu, perhe ja perinteiset arvot tavoitteeksi, niiden saavuttamiseksi tehdään mitä voidaan.
Mitä hallituskokoonpanoon tulee, minusta paras olisi keskusta, persut ja sdp. Nyt se kuulostaa hullulta, mutta ei se sitä ollut 2000-luvulla. Tuossa koalitiossa jokainen voisi saada pääteemoihinsa kuuluvia asioita läpi ilman valtavia ristiriitoja. Lisäksi se rikkoisi nyt kehittyvän blokkiutumiskehityksen.