Kun tilaamme tai ostamme lehden, tai kun katsomme Ylen tv-uutisia oletamme lukevamme tai katselevamme luotettavia uutisia. Olemmehan sentään maksaneet lehdestä, kuten Yle- verommekin.
Liian usein käy niin, että uutisointi on hölynpölyä. Se on vähintäänkin väritettyä, uutistoimitusten ja toimittajien ajatusmaailman mukaiseksi.
Karmein esimerkki viime ajoilta ovat Yhdysvaltain presidentinvaalit. Ensin tuli rätti silmille vaalituloksesta. Vaalien jälkeen, yllätysvoittajan pantua hösseliksi, on alettu äimistellä geopoliittisten valtasuhteiden muutoksen pelossa. Lähes jokaisessa uutisessa siitäkin aiheesta paistaa räikeästi läpi toimitusten ja toimittajien omat toiveet.
Maakuntamme tasolla valitettavan usein törmää samaan epäluotettavuuden ongelmaan saamelaisasioiden uutisoinnissa. Vahvemmat ovat äänessä ja toimittajat heidän perässään. Uutiset ovat sen mukaisia. Maan hiljaisista ei uutisoida, vaikka he enemmistönä ovatkin.
Olisikohan näin vaikeina aikoina kaikkien syytä pitää uutisointi edes hiukan lähempänä totuutta? Eli kertoa asiat ja tapahtumat, kuten on tapahtunut ilman sen suurempia toimitusten tai toimittajien omia spekulointeja.
Kun uutisointi on totuuden mukaista ja pysyttäytyy reaalimaailmassa, eivätkö lukijat ja katselijat silloin voisi myös ymmärtää asiat oikein ja tarvittaessa paremmin varautua myös tulevaan? Olkoon se sitten pahempaa tai parempaa.
Tulevaan voi varautua, mikäli omaa luotettavaa ennakkotietoa. Väärä ennakkotieto voi johtaa virheratkaisuihin.
Nykyisessä, liian usein väritetyssä ja ristiriitaisessa, lukuisten medioiden tuottamassa uutistulvassa me ikääntyneet haluamme luotettavampaa uutistuotantoa niin maailmankuvasta kuin Suomen ja maakunnan tapahtumistakin.