Suomen luonnonsuojeluliiton edustajat kritisoivat (LK 31.7., "Pohjoisen kaivoshankkeissa kestävyys koetuksella") mahdollisuutta vaikuttaa lupaprosesseihin sekä kaivosyhtiöiden teknisiä ratkaisuja.
Kaivosten luvitus on aina monivaiheinen prosessi, jossa viranomaiset, paikallisyhteisöt, yritykset ja ympäristöjärjestöt tuovat näkemyksensä esiin. Ymmärrämme, että erityisesti kesälomakaudella päätösten käsittelyaikataulut voivat tuntua haastavilta. Parhaimpaan loma-aikaan tulevat päätökset ja niihin reagoimisen mahdollinen haastavuus koskee yhtä lailla muitakin.
Purkuputkia tarvitaan, koska Suomessa sataa enemmän kuin haihtuu. Kaivosalueella käsitellyn veden ohjaaminen valittuun vesistöön perustuu tarkasti laskettuun ja harkittuun päätökseen, jossa pyritään luonnolle vähiten haitalliseen ratkaisuun.
Vesi- ja ympäristösuojelunlakimme edellyttävät nimenomaan tällaisten ratkaisujen tekemistä, jotta ympäristön tilaa voidaan suojella ja turvata.
Kaivoshankkeet kokonaisuudessaan – sisältäen malminetsinnän – ovat vuosikymmenten projekteja ja kehitystyön tulosta. Niitä ei synny ”buumien” johdosta kuin sieniä sateella. Jokaisessa hankkeessa ja hankekehityksessä työskentelee satoja ammattilaisia varmentamassa, että asiat tehdään oikein ja parhailla mahdollisilla tekniikoilla.
On tärkeää, että Suomen luonnonsuojeluliitto nosti esiin kysymyksen ylikulutuksesta, sillä kulutustottumuksemme vaikuttavat monella tapaa ympäristöön. Kaivoksia ei tarvita vain vihreään siirtymään, vaan jokainen muu toimiala on nykypäivänä jollain tapaa riippuvainen kaivosteollisuuden tuotteista – kaivoksista saatavia metalleja ja mineraaleja hyödyntävät kaikki meistä.
Yhteiskunta on rakennettu kaivoksista saatavien raaka-aineiden varaan, ja jossain niitä on tuotettava. Teemme toimialana töitä sen eteen, että Suomessa nämä raaka-aineet tuotettaisiin niin ympäristön kuin ympäröivän yhteiskunnan kannalta aina kestävämmin.