Kiinahan on porskinut vauhdilla eteenpäin viimeisen 30 vuoden aikana, pärskeet lentävät ympäri asutun pallomme ja nyt kuuhun saakka. Vastaus kysymykseen on yksinkertainen. Järki. Ei kannata vaipua epätoivoon, ei kiinalainen ole yhtään järkevämpi kuin tavallinen lappilainen, mutta Kiinassa on megaluokan keskittymiä kehityksen mahdollistamiseen ja pienten järkipartikkeleiden yhteiskäyttöön. Meitä Lapissa asuu noin 170 000, mutta Kiinassa miljoonan kaupunki on pieni, 10 – 30 miljoonaa asukasta on kohta normaalia.
Otetaan pieni esimerkki potkulaudasta, nykynuoriso tuntee nimen skuutti paremmin.
Minullakin oli isän tekemä potkulauta lähes 80 auringon kiertoa taaksepäin. Siinä oli astinlaudassa takapyörä ja kääntyvä etupyörä, malli sama kuin nykyäänkin. Sillä potkittiin pitkin kylänraittia yhdessä naapurin poikien kanssa ja opeteltiin tasapainoa tulevaan polkupyöräilyyn. Taisipa kulua 70 vuotta, kun kiinalaiset huomasivat, että tätähän voi nykyaikaistaa ja samalla rahastaa eurooppalaisia.
Kehittämiseen tarvittiin muutama 10 000 – 100 000 hengen ryhmä, yksi porukka värkkäili pienen sähkömoottorin vetopyörään, toinen porukka rakenteli pieniä tehokkaita akkuja ja kolmas valmisteli sopivan elektroniikan ohjausta ja hallintaa varten. Eipä siinä muuta kuin pantiin lauta pakettiin ja laivalastillinen merikontteja markkinoille.
Skuuti on vain yksi esimerkki massajärjen käytöstä. Voimmeko oppia siitä jotain? Ei hätää, me lappilaiset osaamme jo. Paras esimerkki on matkailu. Siinähän yhdistetään massojen kyky tehdä rajojen ylittävää yhteistyötä. Meidän lappilaisten tuleekin lisätä kansainvälisyyttä nuorison kasvatuksessa kaikilla opiskelutasoilla. Nykyiset tietoverkot ja nuorten kielitaito antavat tähän hyvän mahdollisuuden.