Ilmastonmuutos on todellinen, ihmisen aiheuttama ongelma ja sitä tulee torjua. Ikävä kyllä 2020-luvun ilmastonmuutoskeskustelu on pääosin yksiulotteista pelottelua.
Tyyppiesimerkki nähtiin Ylen A-Studiossa (19.7.), missä Ilmatieteen laitoksen ja Sitran asiantuntijat kertoivat, että ”maapallon lämpötilan nousu jatkuu”, ”nyt pitää toimia pian” ja ”ensimmäinen toimi sopeutumiseen on jatkaa ilmastonmuutoksen vastaista taistelua”. Analyysi on varmasti totta, mutta tarjoaa tavalliselle ihmiselle harvinaisen vähän apuja. Median luoma mielikuva meteoriitin lailla lähestyvästä tuomiopäivästä ei sekään vastaa konkreettiseen kysymykseen: kuinka juuri minun tulisi toimia?
Ilmastoaktivisti Greta Thunbergin mukaan ihmisten tulisi panikoitua. Saksa panikoitui 2009 ja päätti ajaa ydinvoimalansa alas. Energian hinta tuplaantui. Nyt maa louhii energiapulassa kivihiiltä ja ostaa maakaasua Venäjältä. Sen hiilidioksidipäästöt olivat 2022 korkeimmillaan 30 vuoteen. Kustannukset ilmastoprojektille arvellaan olevan noin 520 miljardia euroa 2025 mennessä.
Paniikki on levinnyt myös nuoriin. The Lancet tutki 16–25-vuotiaiden ilmastoahdistusta 10 eri maassa 2021. Puolet nuorista koki syvää vihaa, pelkoa, avuttomuutta ja syyllisyyttä. 45 prosentilla ahdistus vaikutti päivittäiseen toimintakykyyn.
Ilmastopaneeli IPCC:n johtajan Jim Skean mukaan pelottelu tulisi lopettaa. ”Viesti, jossa olemme tuhon omia lamauttaa ihmiset ja tekee hallaa ilmastonmuutoksen torjumiselle”, hän toteaa.
Ilmastomuutoskeskustelun asiantuntijapuheenvuorot tukeutuvat usein IPCC:n ennustemalleihin. Lämpötiloja mallit mittaavat hyvin, mutta jättävät huomiotta muita keskeisiä aspekteja, kuten teknologisen kehityksen ja talouden. Pystyikö kukaan ennustamaan 1993, millainen maailma olisi 30 vuoden päästä? Eivät biljoonat eurot kai tyhjästä ilmesty?
Yleinen vastaus ilmastonmuutoksen hintalappuun onkin: ”Kalliimmaksi tulee, jos emme tee mitään”. Uteliaampi voisi kysyä: mistä tiedämme että tulee, jos emme tiedä, paljonko hiilineutraaliuteen pääseminen maksaa?
Maapallon suurimmat saastuttajat ovat Kiina (27 %), USA (15) ja Intia (6,8). USA täyttää Pariisin ilmastosopimuksen päästötavoitteet, kaksi muuta eivät. Kiinalaiset ja intialaiset eivät saastuta pahuuttaan. Tavallisilla ihmisillä ei vain ole varaa sähköautoon ja maalämpöön.
Ilmastonmuutoksen talousvaikutuksia tutkineen Björn Lomborgin mukaan satoja miljardia maksavien ilmastotukien sijaan paras tapa torjua ilmastonmuutosta olisi laittaa resurssit hiilineutraalien energiateknologioiden kehitykseen, jotta tavallisillakin aasialaisilla olisi niihin varaa. Hänen mukaansa nykyinen torjuntamalli hukkaa rahat, eikä auta juuri ilmastoakaan.
Kiistelty Lomborg voi aivan hyvin olla väärässä. Toisaalta Thunberg arveli 2018 koko ihmiskunnan pyyhkiytyvän kartalta, jos fossiilisista polttoaineista ei luovuta viiden vuoden sisällä.
Ilmastoahdistusta voisi lievittää tuomalla Ylen studioon vaihteeksi päättäjän kertomaan siitä, mitä toimia on tehty, jotta Intia ja Kiina saataisiin mukaan ilmastotalkoisiin. Taloustieteilijä voisi perustella sitä, miksi ilmastotuet auttavat ilmastoa, eivätkä vain länsimaiden ihmisten mielenrauhaa.
Entäpä tavallisen ihmisen näkökulma? Jos kaikki suomalaiset lopettaisivat lentämisen ja lihansyönnin sekä pyöräilisivät töihin, mikä sen ilmastovaikutus olisi?
Konkreettisempi keskustelu voidaan helposti tulkita holhoukseksi tai oman vastuun pakoiluksi, mutta ilmastonmuutos on globaali ja kaikkien yhteinen asia, sillä meillä on vain yksi maapallo. Eikö niin?
Kirjoittaja on väitöskirjatutkija.