Kolumni

Miksei puis­toi­hin is­tu­te­ta syö­tä­viä kasveja – niitä saisi ihail­la, hoitaa, nauttia ja käyttää

Kirsi Jääskö on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti ja lappilainen kulttuurityöläinen.
Kirsi Jääskö on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti ja lappilainen kulttuurityöläinen.
Kuva: Jussi Leinonen

Ounasvaaran poluilla vilahtelee taajaan ihmisiä koleana, kosteana lokakuun sunnuntaina. Hyvä, rovaniemeläiset! Sää ei ole este ulkoilulle ja luonnossa liikkumiselle. Se todella on vain pukeutumiskysymys.

Pukeutumista ohjaa se, mitä aiot ulkona tehdä: käveleskellä ystävän kanssa lörpötellen rantatietä kivaan kahvilaan, hölkätä siltojen lenkin, patikoida perheen kanssa laavulle makkaranpaistoon, pulahtaa jokeen, polkujuosta, viilettää vaaran rinnettä fättärillä.

Luonto on täällä vielä lähellä, ja ulkoilmaihmisiä ollaan. Norjalaiset ovat tässä meitäkin parempia.

Kölivuoristossa tuiskuaa vaakasuoraan tai hyytävä viima paiskoo Jäämereltä jääräntää, mutta kosmopoliitti nykyviikinki kerrospukeutuu tyynesti perinteiseen villaan ja moderneihin teknisiin huippuvarusteisiin ja lähtee vuonolle. Arktinen meri on kuin Siperia. Se opettaa.

Rovaniemi osallistaa kaupunkilaisia uudistamaan kaupunkibrändiä. Meiltä haetaan uusia näkökulmia houkuttelevan kaupunkikuvan luomiseen.

Ainakin minulle luontoarvot nousevat kärkeen. Monipuolisen kulttuuritarjonnan ohella ne ovat kiistämätön valttimme.

Annoin kaupungille taannoin palautetta ihan pyytämättäkin. Teen niin silloin tällöin, kuten keski-ikäisten tätien tapoihin kuuluu.

Palautteeni koski kauniita ja hyvinhoidettuja puisto- ja ulkoilualueitamme, joista Kirkkolammen ympäristö on hyvä esimerkki. Sielläkin, hoidetussa kaupunkiluonnossa, me kaupunkilaiset liikumme mielellämme.

Hoidetut kukkapenkit, pensaat ja muut istutukset hivelevät silmää. Ympäristö on kaunis ja puhdas. Polun varrella on paljon pensaita.

Miksei se, mitä kaupunkilaisten yhteisin verovaroin istutetaan ja hoidetaan, voisi olla syötävää tai muutoin käyttökelpoista? Vuorenkilven sijasta raparperia, kurtturuusun tilalle lipstikkaa ja herukoita.


Juohtui mieleeni, että miksei voisi niputtaa kauneutta, huvia ja hyötyä. Jospa istutukset olisivatkin paitsi kauniita myös hyödyllisiä.

Hortoilusta, vihreän sekä ulkoisista että sisäisistä terveysvaikutuksista ja pohjoisen elinympäristön antamasta lisäpotkusta kasvien ominaisuuksiin puhutaan paljon. Lappilaisten superyrttien tehoainepitoisuudet ovat tutkitusti moninkertaiset etelämpänä kasvaneisiin verrattuna.

Miksei se, mitä kaupunkilaisten yhteisin verovaroin istutetaan ja hoidetaan, voisi olla syötävää tai muutoin käyttökelpoista? Vuorenkilven sijasta raparperia, kurtturuusun tilalle lipstikkaa ja herukoita. Kehäkukkaa, väinönputkea, mesiangervoa; ruohosipulia, maariantuoksuheinää, pinaattia, nokkosta, voikukkaa, mitä näitä nyt on.

Nimikyltteihin lisäteksti: Saa ihailla, hoitaa, nauttia ja käyttää. Luonto, kansanterveys, ilmasto ja kaupunkilaiset kiittäisivät.