Pääkirjoitus: Ay-lii­ke ja hal­li­tus ovat ajau­tu­neet jää­rä­päi­syyt­tään pat­ti­ti­lan­tee­seen, mistä kum­man­kin on vaikea pe­rään­tyä

Lakko: Työ­tais­te­lu kes­keyt­tää ju­na­lii­ken­teen ensi tors­tai­na vuo­ro­kau­den ajaksi, lakko ei koske Poh­jois-Suo­men hen­ki­lö­yö­ju­na­lii­ken­net­tä

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Tilaajille

Mikko Simola näki Es­to­nian hylyn en­sim­mäi­se­nä – sa­vi­pat­jal­la le­pää­väs­tä hylystä erot­tui­vat ensin pot­ku­rit, mutta keu­la­vi­sii­ri puuttui

Merivartioston rov-operaattori oli yksi heistä, jotka varmistivat pohjassa olevan aluksen nimen ja keräsivät aineistoa uppoamissyyn tutkintaan. He ovat sopineet, ettei hylyllä nähdyistä ihmiskohtaloista puhuta.

Lokakuun toisena päivänä vuonna 1994 öljyntorjunta-alus Hallilla pidettiin hiljainen hetki.

Oli sunnuntai. Aluksen ympärillä auennut meri oli rauhoittunut pari päivää aiemmin riehuneen myrskyn laannuttua. Muiden mukana päänsä painoi merivartioston vedenalaistoiminnoista vastannut luutnantti Mikko Simola.

80 metriä Hallin alapuolella, Itämeren pohjassa, lepäsi autolautta Estonia.

– Tunnelma oli harras. Tiesimme olevamme hautapaikalla, Simola muistelee neljännesvuosisata myöhemmin.

Pikavauhtia edestakaisin

Vielä torstaina Simola oli ollut asentamassa rov-laitteistoa Raumalla rakenteilla olleeseen uuteen vartiolaiva Merikarhuun.

Lue Digiä _vain 1 €/kk_

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita