Varhaiskasvatus toimii suurten paineiden keskellä ja henkilöstö nääntyy. Onko meillä siihen varaa? Eniten uupumista ja turhautumista aiheuttaa se, ettei työtä pysty tekemään niin hyvin kuin haluaisi ja oma ammattietiikka edellyttäisi. Syitä on monia. Vakituista ja pätevää henkilökuntaa on vaikea saada. Koulutettujen sijaisten saamisessa on vaikeuksia, suhdelukuja tarkastellaan koko päiväkodin sisällä, varhaiskasvatuksen opettajien tehtävät vievät heidät pois lapsiryhmästä, mutta laskennallisesti he ovat läsnä ja niin edelleen.
Pieni lapsi tarvitsee läheisyyttä, aikaa, syliä – perustarpeiden tyydyttämistä. Niiden on oltava kunnossa, jotta lapsi pystyy oppimaan. Aino Saarisen väitös ”Varhaiskasvatuksen ja koulutusstrategioiden yhteys oppimistulosten tasavertaisuuteen” nosti esiin tämän seikan, josta vaietaan pedagogiikan ylikorostuessa varhaiskasvatuksessa.