Suomen laista löytyvät tasa-arvo, syrjintä ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan.
Jo toista vuotta on ylläpidetty keskustelua rasismista. Tällä epämääräisellä, puhetta, vanhoja kirjoituksia ja käyttäytymistä kuvaavalla sanalla on syytetty perussuomalaisia. Ajojahdilla on yritetty kaataa hallitusta jo monta kertaa. Syytökset ovat olleet yksilöimättömiä. On käytetty viittauksia poliisien tekemiin tutkintoihin, jotka eivät ole osoittautuneet lain vastaisiksi.
Onko mahdollista, että sellaista mikä ei täytä lain rikkomisen tunnusmerkkejä, voidaan silti käyttää syytettäessä ihmisryhmää jostakin epämääräisestä? Halutaanko tässä viedä ihmisiltä mielipiteen vapaus? Onko kaikkien ajateltava samalla tavalla? Onko kaikkien tykättävä samoista asioista, vaikka henkilö ei itse haluaisi? Voiko epämääräisillä vihjauksilla tehdä vahinkoa henkilöiden maineeseen?
Vastauksia kysymyksiin vuoden velloneen keskustelun perusteella ovat: on, halutaan ja voi.
Keskustelussa on koko ajan rikottu syyttömyysolettamaa – ”Henkilö on syytön niin kauan kuin syyllisyys rikokseen on todettu lainvoimaiseksi”.
Rasismille pitää saada tarkemmat määrittelyt, viittaukset ja esimerkit. Ei voi olla niin, että yksilöimättömästi voi syyttää ihmisiä sanomalla suurin piirtein, että kun ne ovat sellaisia ja syyttää rasismista.
Tiedän, että kaikkialla minustakaan ei pidetä, mutta en ole vaatimassa, että pidettäisiin. Minua ja mielipiteitäni on haukuttu rumastikin, mutta kaikilla on oikeus mielipiteeseensä. Lain rikkominen on eri asia. Tässä tarkoitan kunnian loukkaamista tai laitonta uhkaamista.
Rasismia ei ole maahanmuuton kiristäminen, kehitysavun leikkaaminen, kansalaisuuden saannin tiukentaminen, maahan tulevien avustusten pienentäminen ja työllistymisehtojen kiristäminen.