Ensimmäinen muistoni Lapista on Paasikiven ajalta. Kesälomamatkalta Norjasta palatessa isäni pysäytti automme Kittilän kirkon pihaan ja kertoi, kuinka hän pataljoonansa komentajana järjesti asiat niin, etteivät entiset aseveljet tuota 1800-luvun alussa Engelin suunnittelemaa temppeliä polttaneet.
Isä sanoi isoveljelleni ja minulle: ”Tehkää sellainen elämä pojat, ettei maailmaa ja Lappia enää koskaan tarvitse yhtä saksalaisen piirtämää kirkkoa lukuun ottamatta tarvitse polttaa”. Isoveli toimi YK-upseerina Libanonin ja Israelin rajalla juuri ennen kuolemaansa: se pataljoona osasi työnsä.
Lapin maakuntalaulu on ”Kymmenen virran maa”. Maaherra Hannele Pokka kysyi jonkun kerran, miksei sitä voisi vaihtaa sodankyläläissyntyisen Heikki Yli-Tepsan ”Lapille”-lauluun. Mitä ovat nuo kymmenen virtaa?
Viime vuosina lappilainen julkinen keskustelu on ollut mustavalkoista ja myrkyllistä. Läänistä ja maakunnasta on tullut vahvasti kahtia jakautunut median tehdessä parhaansa tilannetta edistääkseen. Viimeisin vihollinen on ollut turisti, jonka kohtalo on tuhota Lapin luonto isosti siitä maksaen – vain kunnallinen matkailuvero on enää säätämättä.
Huono maine tuhoaa sitä kunniaa, jonka Engelin kirkon vaiheilla maakunnan äidit ja isät elinaikanani ovat yhdessä rakentaneet: Näsi, Oinas, Tiekso, Mäkinen, Korhonen, Pokka, Nikka, Nurminen, Torkko, Kurppa, Niska, Lihtonen, Virtanen, Leino, Manninen, Ståhlberg, Pelttari, Yritys, Aikio, Riepula ja niin edelleen.
Jäljelle on jäänyt itseään ja kymmenen virran maan ihmistä omiin jalkoihin ampuva J’Accuse-väki (”Minä syytän”), klikkiotsikoita hakeva media ja sen tekstaripalstoja täyttävä katkeroitunut somekirjailijajoukko.
Mietitään, mikä on maakuntalaulun viesti. Me nousemme juhlahetkinämme sitä yhdessä laulamaan. Korostan sanaa "yhdessä".
Traumaterapian kulussa ovat vaiheina: 1. päätä pysyä ehjänä. 2. jotta pysyisit ehjänä, ole ulospäin tyhmänä (saat rauhassa ehjääntyä), 3. tyhmänä ulospäin pysyt laskemalla aikaa taaksepäin ikään kuin sisääsi katsoen, 4. etsi ja löydä sieltä omasta ja yhteisösi tarinasta syy selviytyä ja 5. eipä sitten muuta kuin ”Matkaan, hopea” niin kuin lännen sankari virkkoi ratsuansa vauhtiin houkutellessaan.
"Viiden pointin ohjeen” loi Auschwitzin keskitysleiristä elossa selviytynyt Viktor Frankl ”logoterapia”-nimellä. Olin 1960-luvulla läsnä, kun tuo juutalainen professori asiasta Wienin yliopiston oppituolistaan luennoi. Viisas homo sapiens, sanoisin.