"Hyvinvointialueen talouden syöksykierre näyttää toistuvan vuodesta toiseen samalla kaavalla", kertoi Lapin Kansa (26.8.).
Päättäjät vakuuttavat budjettia hyväksyessään, että nyt on saavutettu tasapaino, eikä uutta alijäämää enää synny. Tämän vuoden talousarvio oli laadittu jopa niin optimistisesti, että luvattiin miljoonan euron ylijäämää. Todellisuus on karu: tuoreimpien arvioiden mukaan tilinpäätös tulee näyttämään peräti 30 miljoonan euron alijäämää.
Miten tämä voi toistua vuodesta toiseen? Kyse ei ole enää ”yllättävistä menoista”, vaan itsepetoksesta. Budjetit laaditaan tietoisesti liian optimistisiksi, kulujen kasvu lakaistaan maton alle ja päätöksenteossa luotetaan toiveisiin, ei faktoihin.
Noin suuri heitto budjetin ja todellisuuden välillä vaikuttaa tarkoitushakuiselta. Ovatko budjetin tekijät ja hyväksyjät johtaneet, virkavastuulla, tarkoituksellisesti meitä harhaan?
Mikä meni vikaan? Ensinnäkin budjetointi on osoittautunut epärealistiseksi. Menokehitys, erityisesti henkilöstökulut, ostopalvelut ja erikoissairaanhoidon kustannukset, on ollut tiedossa jo pitkään. Silti päätöksenteossa on haluttu nojata kauniisiin laskelmiin, joissa kulujen kasvu painetaan alas laskennallisilla oletuksilla.
Toiseksi poliittinen päätöksenteko on halvaantunut. Rakenteellisiin muutoksiin ei uskalleta tarttua, koska ne herättävät vastustusta paikallisesti. Näin syntyy tilanne, jossa rahaa palaa, mutta palvelut eivät parane.
Kun budjettilaskelmat pettävät kerta toisensa jälkeen, kyse ei enää ole pelkästään huonosta onnesta, vaan järjestelmällisestä harhasta. Päättäjien on tunnustettava, ettei talous oikene ilman vaikeita ratkaisuja.
Hyvinvointialueen pelastus ei löydy kauniista puheista tai uusista konsulttiselvityksistä, vaan rehellisyydestä ja uskalluksesta tehdä kipeitä päätöksiä. Niin kauan kun rohkeutta ei ole, talouden ”yllätykset” seuraavat toisiaan – ja laskun maksavat veronmaksajat.