Kolumni

Mihin voi valittaa liian kauniista syksystä? – Luminen marraskuu yllätti minut housut nilkoissa

Kirsi Jääskö on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti ja lappilainen kulttuurityöläinen.
Kirsi Jääskö on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti ja lappilainen kulttuurityöläinen.
Kuva: Jussi Leinonen

Jokavuotinen huvitus on ollut seurata, miten talvi on taas päässyt yllättämään autoilijat, pihan syyslannoittajat ja valtionrautatiet.

Tällä kertaa pilkka osui omiin nilkkoihin, kun talvi yllätti minut housut nilkoissa. Olen hämmentynyt ja ristiriitaisissa tunnelmissa.

Missä on kaamos ja synkeä syksy? Loskainen lokakuu ja pimeä sateinen marraskuu, jolloin maa martona makaa? Kuraa kaarena lennättävät autot, märät lenkkarit ja kuutio hiekkaa eteisen lattialla?

Mistä tulivat nämä kirkkaat pakkaspäivät? Upeaan lumivaippaan kääriytyneet puut, sininen taivas ja auringonkilo; narskuva lumi, kauniiksi kuurankukiksi ja uskomattomiksi pallomeriksi jäätyneet rannat?

Miten nyt voi perustella pahantuulisuutensa ja masennuksensa? Miten selittää makean ja hiilihydraatin himo, painonnousu ja yleinen vetämättömyys? Ei voi kiristellä hampaitaan, puistaa nyrkkiä universumille ja paasata maailmanloppua.

"Miten nyt voi perustella pahantuulisuutensa ja masennuksensa? Miten selittää makean ja hiilihydraatin himo, painonnousu ja yleinen vetämättömyys?"

En pääse veisaamaan jokasyksyistä valitusvirttäni, kuinka muutan täältä etelästä napapiiriltä takaisin kotiperälle ison Inarin rannoille kunnon talveen. Tai kesäkotiin Balkanille, jossa tälläkin hetkellä paistaa aurinko korkealta, koira lekottelee terassin varjopaikassa, kissanpennut kiipeilevät meheviä rypäleitä notkuvissa viiniköynnöksissä ja päivälämpötila on reilusti yli 20 plussan puolella.

Ei löydy mitään kunniallista syytä kaivautua sohvan pohjalle ja olla hakematta suksia varastosta. Ounasvaaralla meinasi jo viikonloppuna polkujuoksija jäädä suksijoiden sivakoihin.

Veroistakaan ei viitsi valittaa, kun OmaVero toimii melkein moitteettomasti ja palautuksia tuli juuri niin kuin piti. Enemmän tienanneita ja isoja veroja maksaneita ei huvita kadehtia. Heillä on käynyt tuuri. Useimmiten he ovat myös tehneet lujasti töitä ja eläneet tiukkoja aikoja uskoen omiin ideoihinsa. Maksaisin mielelläni pikkuisen lisääkin kunnallisveroa, ettei kaupungin tarvitsisi kajota pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruskiviin: koulutukseen, heikompiosaisten, vanhojen ja sairaiden hoitoon tai kulttuuripalveluihin.

Aina löytyy jotain, josta voi mielensä pahoittaa. Olihan sunnuntaina sentään isänpäivä. Jo pienenä isättömäksi jäänyt saa edes vähän sääliä itseään. Meidän isä ei tosin eläessäänkään ollut mitään Vuoden isä-tyyppiä. Toi toki leivän pöytään, rakensi hyvän katon pesueen pään päälle eikä kurittanut, mutta eipä juuri muutenkaan ollut läsnä lapsilleen. Rauha hänen muistolleen.

Jos omat aiheet loppuvat, niin olihan sunnuntaina Kansanradiokin.