Rauhaa tukevia kirjoituksia on lehdissä vähän. Olen entistä enemmän huolissani rauhasta ja tuntuu, että se taisi mennä jo.
Sota on lähempänä kuin koskaan sitten Lapin sodan. Jos sota Ukrainassa laajenee, olemme sodassa Nato-liittoutuman myötä. On todennäköisintä, että se on ydinsota. Ensimmäinen pommi menee Kiovaan, mutta seuraavat todennäköisesti Helsinkiin tai Tallinnaan.
Minun rauhani on ollut, että lapsuuteni sain kasvaa rauhassa. Nuoruuteni olen saanut viettää rauhassa, kouluttautua rauhassa, aikuisuuteni rakentaa työllä perheelleni rauhassa ja elää vanhuuttani tähän asti rauhassa. Tätä kaikkea toivon myös lapsilleni ja lasteni lapsille.
Surettaa, että presidentti sekä pää- ja puolustusministeri elävät kuin norsu posliinikaupassa – hajottavat kaiken. Ei keskusteluyhteyttä, rajat kiinni. Olen varma, että kauppaa Venäjän kanssa vielä tarvitaan. Onko näin, että Suomen rauhasta Venäjän kanssa menee neuvottelemaan Ursula von der Leyen?
Meillä on ollut yksi hyvä rauhanrakentaja – Martti Ahtisaari, joka varmaan kääntyy haudassaan. Voi Suomi, mihin olet mennyt.
Markku Melaranta vaatii (LK 28.11.) Kekkostakin tilille, kun meni sopimaan rauhanolosta silloisen Neuvostoliiton kanssa. Onko sinulla ollut vaikeaa tämän rauhan ajan?
Olemmeko nyt itsenäisempiä? EU säätelee lakeja ja Nato puolustusmenoja, mutta kansalaisten sote-menoja pitää supistaa, sairaaloita ja hoivakoteja lakkauttaa, jotta ammuksiin riittää rahaa.
Onko ainoa toivomme Euroopan äärioikeisto ja -vasemmisto? Varmaan Saksan vaalit ratkaisee paljon. Seuraavissa vaaleissa äänestän rauhan puoluetta olkoon se sitten äärivasemmalta tai -oikealta.