Nimimerkki AM kysyi (LK:n tekstarit 25.3.), onko Ukraina meistä "vain Venäjän maakunta, jota yritetään saada ojennukseen, eikä se muille kuulu”.
Ukraina on itsenäinen valtio. Jos eläisimme ideaalimaailmassa, Venäjän tulisi palauttaa kaikki valtaamansa alueet, Krim mukaan lukien. Ideaalitilanteessa Ukraina sallisi Ahvenanmaa-tyyppisen itsehallinnon Venäjän valtaamille alueille ja sallisi 11 poliittisen puolueen toiminnan, jotka Zelenskyin hallinto on kieltänyt. Putinin hallinto väistyisi ja Venäjällä siirryttäisiin rauhanomaisesti kohti aitoa demokratiaa.
Kylmän sodan aikana, 1950- ja 1960-luvulla, Yhdysvaltojen omaksui dominoteorian eli geopoliittisen opin – jos kommunistit onnistuvat nousemaan valtaan jossakin maassa myös sen naapurimaat voivat kaatua kuin dominonappulat. Oppi johti traagiseen virheeseen, Vietnamin sotaan, joka levisi Laosin ja Kamputsean puolelle.
Ukrainan suhteen hallitseva narratiivi EU:ssa on samantyyppinen dominoteoria – jos Putin saa tahtonsa läpi Ukrainassa, Venäjä tulee seuraavaksi hyökkäämään Puolaan, Baltiaan ja Suomeen sekä pyrkii etenemään Saksan ja Ranskan läpi aina Brittein saarille asti. Kertomuksen kanssa ei sovi yhteen median ja asiantuntijoiden vuosia jatkunut rummutus siitä, kuinka sodan ja pakotteiden vuoksi Venäjä talous sakkaa ja sen sotakone yskii.
Kirjassaan “The Tradegy of Ukraine” professori Nicolai N. Petro osoittaa vakuuttavasti se, kuinka Ukrainasta tuli 1990-luvun lopulta lähtien suurvaltapolitiikan pelinappula ja uhri. Petro, Mearsheimer ja muutamat muut yhdysvaltalaisasiantuntijat arvioivat, että jos sodan annetaan jatkua vielä vuodenkin verran, Venäjä valtaa Ukrainasta vielä lisää noin 20 prosenttia, muun muassa Harkovan alueen ja Odessan.
Emme elä ideaalimaailmassa, valitettavasti. Mitä pitempään sota jatkuu, sitä enemmän Ukraina menettää. Erich Maria Remarque totesi jotakuinkin näin: “Alussa luulin, että että kaikki ovat sotaa vastaan, mutta sitten huomasin, että oli paljon niitäkin jotka halusivat jatkaa sotaa.”