pääkirjoitus: Kun­ta-alan työ­tais­te­lu on ve­ny­mäs­sä yli kesän, so­pu­jar­ru­na on so­li­daa­ri­suus­va­je

Mels­kaa­va vuo­hi­puk­ki oli joulun kauhu – Lasten pelko laan­tui, kun Santa Claus seilasi Ame­ri­kas­ta ke­syt­tä­mään sen

Rovaniemeläisen Eero Perungan kirjoittama Joulupukin elämäkerta paljastaa joulupukin ja poron tulleen Amerikasta. Suomessa kaksikkoa oli vastassa karnevalistinen vuohipukki.

Lukijan kuva. Joulupukki tulee! kirjoittaa Pekka Lampela lähettämänsä kuvan yhteyteen. Mutta kuka joulupukki oikeastaan on?
Lukijan kuva. Joulupukki tulee! kirjoittaa Pekka Lampela lähettämänsä kuvan yhteyteen. Mutta kuka joulupukki oikeastaan on?
Kuva: Pekka Lampela

Joka soimaa joulupukin kaupallisia kytköksiä, tutustukoon aikaan, jolloin joulupukki oli vuohi.

– Siitä se suomenkielinen nimi tulee, sanoo joulupukin elämäkerraksi tituleeratun kirjan kirjoittanut Eero Perunka Rovaniemen Perunkajärveltä.

Kaupallisuus oli ilmeistä.

– Vuohi oli täällä merkittävä kotieläin varsinkin keskiajalla. Hansan yksi merkittävä vientiartikkeli Suomesta oli vuohipukin taljat, Perunka sanoo.

Suomessa tavattiin ennen niin kekripukkeja kuin nuuttipukkejakin. Tämä kekrin Köyriätär löytyy Museoviraston kokoelmista.
Suomessa tavattiin ennen niin kekripukkeja kuin nuuttipukkejakin. Tämä kekrin Köyriätär löytyy Museoviraston kokoelmista.
Kuva: Ahti Rytkönen / Museovirasto

Hansakaupasta on tultu pitkä aika siihen, että joulupukki on yksi Suomen kansainvälisiä vientituotteita. Perungan mukaan suomalainen kulttuurihistoria nuutti- ja kekripukkeineen on todella kaukana nykyaikaisesta joulupukista.

– Nykyisessä joulupukissa ei ole oikeastaan muuta perisuomalaista kuin nimi.

Poiminta

Joulupukkimuisto 1800-luvulta

Lampaannahasta tehty nuuttipukin naamari löytyy Kansallismuseon kokoelmista.
Lampaannahasta tehty nuuttipukin naamari löytyy Kansallismuseon kokoelmista.
Kuva: Kansallismuseo

”Sitten alkoi teetarjoilu, joka mielestäni kesti kokonaisen ikuisuuden. Kun se sitten vihdoin oli ohi, avattiin eteiseen johtava ovi ja sisään hyppäsi joulupukki. Se oli kauhea katsella. Joku palveluskunnasta oli saanut valkoisen parran, kullatut sarvet ja isän nurin päin käännetyn turkin päälleen. Pukki loikki ympäri huonetta, hyppeli ilmaan ja pelotti minut niin, että etsin turvaa äidin hameen takaa, mistä tuskin uskalsin kurkistella. Koko ruumis vapisi, kun minut pakotettiin ottamaan kuusesta omenia ja tarjoamaan ne pukille, sillä pelkäsin tuon karvaisen otuksen purevan kättäni. Mutta pian rauhoituin, sillä nyt kannettiin huoneeseen kolme valtavaa pyykkikoria täynnä kaikenkokoisia ja -muotoisia kääröjä. Isä jakoi ne ja luki samalla runosäkeet.”

Katkelma Anders Ramsayn muistelmista (1832–1910)

Topelius otti joulupukinkin keppihevosekseen

Lasten suojelupyhimys on Pyhä Nikolaus. Joulupukin jäljet johtavat häneen, vaikka oikeasti häntä tuskin oli olemassa.
Lasten suojelupyhimys on Pyhä Nikolaus. Joulupukin jäljet johtavat häneen, vaikka oikeasti häntä tuskin oli olemassa.
Kuva: Joulupukin kulttuurihistoria -teoksen kuvitusta

Suomessa karnevalistinen pukkihahmo riekkui talven juhlissa 1800-luvulle asti. Muualla maailmassa joulupukki eli toisenlaista syntytarinaa.

Keskeistä olivat Pyhän Nikolauksen legendat, jotka olivat seilanneet siirtolaisten mukana Lähi-idästä ja Euroopasta Amerikkaan. Nikolauksesta tuli liki kaiken, mutta ennen kaikkea lasten, suojelupyhimys, jonka juhlaa vietettiin joulukuussa.

Vanhoissa piirroksissa Nikolaus on parrakas hahmo, joka muistuttaa nykykatsojan silmin yllättävän paljon joulupukkia. Pyhimysjuhlan kunniaksi lapsille annettiin lahjoja, ja hiljalleen juhla kehittyi uuteen, jouluiseen muotoonsa.

Santa Claus seilasi aikansa Euroopan ja Amerikan väliä. Suomeen ukko löysi 1800-luvun sivistyneistön myötä. Perungan mukaan satusetä Topeliuksella oli tässä iso rooli.

Hänen kirjoituksissaan pukki alkoi saada inhimillisiä piirteitä.

Kaksi pukkia lastenlehti Joulupukin kannessa vuonna 1929. Toinen pukki jäi, toisen tilalle tuli poro.
Kaksi pukkia lastenlehti Joulupukin kannessa vuonna 1929. Toinen pukki jäi, toisen tilalle tuli poro.
Kuva: Joulupukki-lehti

– Ihmismäisen joulupukin rinnalla meillä kulkee aika pitkään se pukinnäköinen pukki. Se saattaa vetää joulupukin rekeä, Perunka sanoo.

Topeliuksen joulupukki pyrki suoraan sanottuna kasvattamaan kansaa.

– Se on sellainen uskonnollinen ja eettinen hahmo, joka levittää yhteishyvää ja auttamisen sanomaa, Perunka luonnehtii.

Vaikka joulupukki on tuontitavaraa, se löysi jalansijansa vuohipukin rinnalta nopeasti ja on ollut suomalaisten lasten joulun kohokohta ainakin sata vuotta.

Pelottava karvapukki koki ison muodonmuutoksen, kun amerikkalainen Coca-Cola-yhtiö ompeli sille 1930-luvulla punaisen nutun. Muutos lienee ollut pukille mieleen, kun ilmekin lempeytyi. Samalla tosin kaupalliset kytkökset vahvistuivat.

Tällainen joulupukki kävi vuonna 1948 jakamassa lahjoja. Kuvan paikaksi on merkitty Helsinki.
Tällainen joulupukki kävi vuonna 1948 jakamassa lahjoja. Kuvan paikaksi on merkitty Helsinki.
Kuva: Pietisen kokoelma / Museovirasto

Jymy-yllätys: Pukki valjasi poron New Yorkissa

Elämäkerran jymy-yllätys on se, että pukin ja kuuluisan nutun lisäksi myös Petteri-poro on mitä luultavimmin Amerikan-tuliainen.

Eero Perungan mukaan poro ilmestyy joulupukin pulkan eteen ensimmäistä kertaa New Yorkissa 1820-luvulla julkaistussa piirroksessa. Inspiraation lähdettä voi vain arvailla, mutta Perunka veikkaa yhteyttä Olaus Sirman Lapin-matkan runoihin, jotka levisivät maailmalle brittiläisen kulttuurijulkaisun kautta. Yhdessä niistä nuorukainen toivoo, että hänen poronsa lentäisi tytön luo Orajärvelle.

Poron mallia amerikkalaisilla piirtäjillä tuskin oli, ja Perunkajärven poromies toteaakin piirrosten muistuttavan enemmänkin kaurista. Elävät porot rantautuivat Amerikkaan paljon myöhemmin, 1880-luvulla, – laivarahtina Euroopasta.

Vaikka suomalaisille on hyvin kelvannut Amerikassa jalostettu joulupukkihahmo, yhdestä asiasta on pidetty tiukasti kiinni:

– Suomessa on kauhean kauan aikaa sanottu, etteivät suomalaisen joulupukin porot lennä! Perunka sanoo.

Eero Perunka on Perunkajärvellä asuva poromies ja kulttuurihistorioitsija, joka on kirjoittanut tänä vuonna ilmestyneen kirjan Joulupukki – Tuhatvuotinen arvoitus (SKS).
Eero Perunka (oik.) on paitsi kulttuurihistoroitsija myös poromies. Arkistokuva Poikajärven paliskunnan poroerotuksesta.
Eero Perunka (oik.) on paitsi kulttuurihistoroitsija myös poromies. Arkistokuva Poikajärven paliskunnan poroerotuksesta.
Kuva: Pekka Aho