Melkein seppä syn­tyes­sään: Toivo Heis­ka­ri oli jäl­leen­ra­ken­ta­van Lapin johtava kai­teen­te­ki­jä, joka takoi porot juok­se­maan kaup­pa­lan­ta­loon ja hiek­ka­laa­ti­kol­le

Uusintajuttu, julkaistu 1. kerran 24.10.2014

Seppä Toivo Heiskari (vas.) pajassaan, seuranaan oma poika Timo Heiskari ja siskonpoika Erkki Kervinen . Selin olevaa henkilöä ei ole tunnistettu.
Seppä Toivo Heiskari (vas.) pajassaan, seuranaan oma poika Timo Heiskari ja siskonpoika Erkki Kervinen . Selin olevaa henkilöä ei ole tunnistettu.
Kuva: Timo Heiskarin albumi

Nyrkkeilevä seppä Toivo Heiskari oli jälleenrakentavan Lapin johtava kaiteentekijä.

Hän takoi, väänteli ja hitsasi muun muassa pororaidon, joka nulkkaa vuonna 1950 valmistuneen Rovaniemen kauppalantalon portaikossa.

Koristeellinen kaide on näyttävin muisto Toivo Heiskarin (1922–1999) kädentaidoista, muttei ainoa.

Heiskarin alasimen, ahjon ja hitsauskoneen ääressä Rovaniemen Kairatiellä syntyi kaiteita kymmeniin ellei satoihin rakennuksiin sotien jälkeisinä vuosikymmeninä.

– Aivan kilometrettäin, arvioi veljenpoika Jaakko Heiskari, nykyisen Heiskarin Teräspaja Oy:n johtaja.

Hänelle Toivo Heiskarin takoma pororaito tuli tutuksi jo hiekkalaatikolla.

Heiskarin pajan pihalla oli lapsille aidattu leikkikenttä, jonka kaiteissa vilisti samoja poroja kuin kauppalantalolla. Todennäköisesti erikoinen tilaustyö oli vaatinut jonkun harjoituskappaleen.

Suvun lapsia leikkimässä hiekkalaatikolla, jonka kaiteissa näkyy kauppalantalolle tehtyjen porokoristeiden harjoituskappale.
Suvun lapsia leikkimässä hiekkalaatikolla, jonka kaiteissa näkyy kauppalantalolle tehtyjen porokoristeiden harjoituskappale.
Kuva: Timo Heiskarin albumi

Vesijohtoputket yli Kemijoen

Toivo Heiskari oli melkein seppä syntyessään.

Hän oli muuttanut vauvana Limingasta Rovaniemelle, jonne isä Jaakko Heiskari perusti oman sepänliikkeensä 1920-luvun lopulla. Koska perhe asui samassa pihassa, Heiskarien viisi lasta sai varttua kilkatuksessa, joka kuului pajalta.

Toivosta kasvoi perheyritykseen seppä ja työnjohtaja, jonka taito oli käsissä. Vuotta vanhempi isoveli Erkki Heiskari päätyi johtajaksi pajan konttoriin.

Heiskarit hankkivat hitsauskoneen 1949. Se oli omiaan vauhdittamaan kaiteentekoa, jolle oli loputon kysyntä jälleenrakentavassa Lapissa.

Pajan sepistä juuri Toivo Heiskari vihkiytyi kaiteisiin, vahvistaa hänen poikansa Timo Heiskari.

– Se oli vastuullista työtä, joka lankesi Topille pajan osakkaana vähän kuin luonnostaan.

Kauppalantalon suunnitteli arkkitehti Ferninand Salokangas. Heiskari teki kaiteet moneen muuhunkin Salokankaan rakennukseen, kuten vuonna 1961 valmistuneeseen ammattikouluun Rantavitikalle.

Erikoisempia töitä oli vesijohtoputkien rakentaminen Ounaskosken jälleenrakennetun sillan viertä Ounasvaaran puolelle.

– Topi hitsaili putkia yhteen joen jäällä. Siitä ne nostettiin siltaan kiinni ja pantiin vesi juoksemaan. Vuotoja ei löytynyt, Timo Heiskari sanoo.

(juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Toivo Heiskari tekee kaidetta Valta- ja Koskikadun risteyksessä, yhä pystyssä olevan Osuuskassan talon edessä.
Toivo Heiskari tekee kaidetta Valta- ja Koskikadun risteyksessä, yhä pystyssä olevan Osuuskassan talon edessä.
Kuva: Timo Heiskarin albumi

Kärpässarjassa sepän voimilla

Toivo Heiskari harrasti nyrkkeilyä. Kärpässarjassa, mutta sepän voimilla.

Sotien jälkeen hän kohtasi Rovaniemen juhannuskisoissa nyrkkeilyliiton moninkertaisen mestarin Unto Ferneliuksen. Tämä vei koitoksen täpärästi tuomariäänin. Yleisö taputti Heiskarille, jolle voitto sen mielestä kuului.

Kovanyrkkiseltä sepältä syntyi kaidetta, mutta myös taidetta.

Vuonna 1965 hän takoi tuopin kupariputkesta, joka oli jäänyt yli hotelli Polarin työmaalta.

Siitä alkoi uusi harrastus. Heiskari naputteli kuparista muun muassa maljakoita, patsaita, kynttilänjalkoja ja tauluja – vapaalla kädellä, piirtämättä ikinä luonnoksia paperille.

Hän piti näyttelyjäkin ja liittyi taideseuraan, mutta puisteli päätään, jos joku nimitti häntä taiteilijaksi.

– Topi tunsi itsensä käsityöläiseksi. Eipä sillä, käsityöläinen tarvitsee silmää siinä kuin taiteilijakin, Timo Heiskari sanoo ja kertaa ohjeen, jonka isältään sai.

– Mitä teetkään, niin katso tulosta aina silmällä, eikä pelkästään vatupassilla. Siitä hän jaksoi muistuttaa.

Kuparitöistä tuli Toivo Heiskarille eläkepäivien harrastus.
Kuparitöistä tuli Toivo Heiskarille eläkepäivien harrastus.
Kuva: Timo Heiskarin albumi

Maaliskuussa 1984 Lapin Kansa tapasi eläköityneen sepän kuparitöidensä parissa.

– Mulla ei ole mitään muuta kuin tämä sepän taito, Toivo Heiskari sanoo haastattelussa.

– Mutta mie olen tuntenut, että mie pystyn.