Pääkirjoitus

Matto ve­det­tiin jal­ko­jen alta

-
Toimituksesta

Aurinko lämmittää ja kevät etenee vauhdilla. Koronatilastot näyttävät laskevia lukemia sairastuneiden osalta. Metsä-Fibren jätti-investointi on alkanut tuoda eloa Kemin elinkeinoelämään. Esimerkiksi asuntokauppa sai uutta virtaa investointipäätöksen myötä.

Eihän näin voi jatkua, että kaikki asiat menevät putkeen. Stora Enson viime viikon tiistain ilmoitus Veitsiluodon tehtaan lakkauttamisesta tuntui siltä, että joku olisi lyönyt halolla päähän tai vetänyt vähintäänkin maton jalkojen alta. Mitä enemmän asiaa mietti, sen huonompi olo valtasi mielen. En minä eikä kaikki muutkaan ymmärrä vielä tässä vaiheessa, mitä kaikkea 670 työntekijän irtisanominen merkitsee koko Meri-Lapin alueelle.

Eniten minua huolettaa työnsä menettävät ihmiset. Itse yrityksellä eli Stora Ensolla menee ainakin ensimmäisen vuosineljänneksen perusteella hyvin ja entistä paremmin jatkossa, kun se sulkee tappiollisia tehtaita. Toisaalta, olisikohan tappiollisen tehdas saatu muutostoimin kannattavaksi. Yrityksen  johdon mukaan tätäkin asiaa oli puntaroitu, mutta toimivaa ratkaisua ei löytynyt.

Mitä sitten tekevät irtisanottavat työntekijät. Arvatenkin nukkuvat huonosti ja miettivät ankarasti tulevaisuuttaan. Muuttaako toiselle paikkakunnalle työn perässä vai alkaako kouluttautua uusiin tehtäviin vai löytyisikö naapuritehtaasta samankaltaisia töitä?

Apua työntekijöiden ahdinkoon on tulossa. Tai ainakin sitä on luvassa. Pääministeriä myöten luvattiin, että Kemiä autetaan äkillisen rakennemuutoksen tukitoimenpiteillä. Hallituksen lisäksi Meri-Lapin kunnat, muut eri viranomaiset ja pääosan esittäjä Stora Enso pohtivat muun muassa uudelleenkoulutusmahdollisuuksia ja hakevat korvaavia työpaikkoja.

Tämä kuulostaa hyvältä. Toivottavasti suunnitelmat jalostuvat aina käytännön asteelle saakka. Tässä vaiheessa on pakko nostaa esiin omat tapahtumani noin kuusi vuotta sitten. Sain edelliseltä työnantajaltani kengän kuvan takamuksiin yt-neuvotteluiden jälkeen. Työnantajani oli huolissaan minun kuten myös muiden irtisanottujen tulevaisuudesta, joten se palkkasi konsulttifirman silottamaan koulutuspolkua tai uutta työuraa.

Ensimmäisessä tapaamisessa konsultti kirjasi yhteistietoni sekä työhistoriani omalle tietokoneellensa. Toinen tapaaminen meni mönkään, sillä konsultti oli unohtanut oman tietokoneensa kotiinsa. Kolmannella kerralla konsultti oli sekoillut aikataulussa. Hän tuli tapaamiseen tuntia liian aikaisin ja tietenkin hänellä oli kiire uuteen tapaamiseen. Samalla totesimme, että kyllä tämä homma oli tässä.

Summa summarum: puolen vuoden irtisanomisajan jälkeen löytyi työpaikka, konsultista huolimatta.

Pääministeriä myöten luvattiin, että Kemiä autetaan äkillisen rakennemuutoksen tukitoimenpiteillä.