Tokion olympiafinaalissa Matti Mattsson kesti 200 metrin rintauinnin voittokamppailussa 150 metriin. Australian Izaac Stubblety-Cook karkasi lopulta selvään voittoon, mutta Mattsson jaksoi Hollannin Arno Kammingan perässä kolmanneksi.
Stubblety-Cookin voittoaika 2.06,38 jäi vain 26 sekunnin kymmenystä maailmanennätyksestä. Kamminga ui 2.07,01 ja Mattsson Suomen ennätyksen 2.07,13.
– Lähdin matkaan sillä mielellä, että kaikki on mahdollista. Taktiikka meni kuten Eetun (valmentaja Karvonen) kanssa oli sovittu ja uinti oli teknisesti hyvä, Mattsson ruoti uintiaan.
– En lähtenyt alussa höntyilemään. Lisäsin vauhtia toisella ja kolmannella vinstalla (50 metriä), mutta maltoin hieman hillitä vielä kolmannen allasvälin ensimmäisellä piikillä (25 m).
Mattsson ui ensimmäisen 50-metrisen ajassa 28,96, toisen huikeasti aikaan 31,89, kolmannen 32,50 ja viimeisen 33,78. Puolimatkan väliaika oli rohkea 1.00,85.
– Kirkkaimmasta taistelin ja voitto oli iskuetäisyydellä, mutta loppu ei tullut niin raivokkaasti kuin olisi pitänyt, Mattsson totesi.
Mattsson kohensi ennätystään huikeasti yli sekunnin. Hänen aiemmista parhaista uinneistaan ei olisi saanut kootuksi edes niiden parhaista 50-metrisistä tällaista tulosta, mutta aika ei silti yllättänyt uimaria.
– Tiesin, että minulla on sekunti varaa parantaa, Mattsson kertoi.
Edellisen Suomen ennätyksen 2.08,22 Mattsson ui välierissä ja alkueräaika oli 2.08,44.
– Ne olivat sellaisia 80 prosentin suorituksia, Mattsson paljasti.
ME-uimari jäi mitalitta
Toukokuussa Mattsson taisteli samaan tapaan Euroopan mestaruudesta, mutta kangistui lopussa neljänneksi ajalla 2.08,48. Nyt hän pudotti silloin Euroopan mestaruuden voittaneen ME-uimarin Anton Tshupkovin neljänneksi, ja Ruotsin pronssimitalisti Erik Persson jäi viimeiseksi. Hopeamitalisti Kamminga jäi 0,12 sekunnin turvin edelle.
– Ennen EM-kisoja tein vain pienen herkistelyn, Mattsson selitti yli sekunnin kehitystä toukokuusta.
Saavutuksensa merkitystä 197-senttinen porilaisjätti ei heti kyennyt pukemaan sanoiksi.
– Ihan uskomatonta. En osaa vielä ymmärtää tätä, kun tämä on ollut suuri unelma pikkupojasta saakka.
Mattssonin suurin kehitysharppaus on tapahtunut tällä kaudella vauhtikestävyydessä. Siitä ja uransa käänteestä parempaan hän kiittää vuolaasti valmentajaansa.
– En uisi enää, jos Eetu ei olisi tullut Poriin, Mattsson alleviivasi asian.
– Meillä on aikuismainen kunnioitus toisiamme kohtaan.
Lämpimin kiitos kotiin
Kiitosta saivat myös aiemmat valmentajat Heli Paalosalo (2007–2009) ja Tomi Pystynen (2009–2016), tukijat ja varsinkin vaimo.
– Vaimo on auttanut ja käynyt töissä ensihoitajana. Hän on kannustanut, että "kannattaa uida, kun siihen on mahdollisuus", Mattsson kertoi karhealla kurkulla.
Mitalin taustalla oli myös merkittävä yllätystekijä, koronapandemia.
– Korona tavallaan pelasti meikäläisen, Mattsson muistutti, sillä viime vuonna hän ei olisi ollut valmis nykyiseen vauhtiin.
Yhtenä tekijänä saattoi olla myös Rion 2016 olympialaisten pettymys. MM-pronssin vuonna 2013 saavuttanut Mattsson oli asettanut sinne kultatavoitteen, karsiutui finaalista ja pettyi häpeän rajoille.
– Jos Rion altaassa olisi ollut luukku, olisin sukeltanut siitä pois, enkä olisi ikinä palannut, Mattsson tunnusti.
Suomen kaikkien aikojen olympiamitalit uinnista:
1920 Antwerpen:
Arvo Aaltonen, pronssia 200 metrin rintauinnista ja 400 metrin rintauinnista.
1992 Barcelona:
Antti Kasvio, pronssia 200 metrin vapaauinnista.
1996 Atlanta:
Jani Sievinen, hopeaa 200 metrin sekauinnista.
2021 Tokio:
Matti Mattsson, pronssia 200 metrin rintauinnista.