Suomessa käytössä oleva jokaisenoikeus tuo meidät erityiseen asemaan muihin Schengen-maihin nähden. Tällaista lakia ei ole muualla, eikä yhdessäkään kilpailijamaista poimita metsämarjoja työsuhteessa ostavaan yritykseen. Meillä saavat kaikki vapaasti poimia metsämarjoja omiin tarkoituksiinsa.
Meillä pitää olla edelleen oikeus kutsua Schengen-turistiviisumilla thaimaalaisia poimimaan metsämarjat ja sienet talteen, koska suomalaisten voimin marjateollisuus jää vaille raaka-ainetta. Alan yritykset joutuvat lopettamaan toimintansa, mikä johtaisi suuriin menetyksiin.
Yrityksiä velvoittaa omavalvontalaki toimimaan asiallisesti ja lakien mukaan. Thaipoimijoiden suojana on ollut 50 euron vähimmäisansio päivää kohti. Jos se ei täyty marjan myynnillä, yritys sitoutuu maksamaan erotuksen. Vakuutukset sairauden ja kuoleman varalta ovat pakolliset.
Marjalaki on ollut voimassa vasta pari vuotta. Sen sisältöä muuttamalla toimivaksi viranomaisten ja yritysten kesken neuvotellen luotaisiin kestävä pohja toiminnalle. Yksin ministeriöiden virkamiesten sanelupolitiikalla tämä ei onnistu, kuten on nähty.
On kohtuutonta kieltää toimintaedellytykset kaikilta asiansa hyvin hoitaneilta yrityksiltä syytteessä olevien takia. Niillä ei ilmeisesti ole ainakaan tässä tilanteessa mahdollisuutta saada poimijoita Thaimaasta. Toimintakykyisillä yrityksillä olisi mahdollista kutsua noin 1 500 thaipoimijaa. Tämän on tärkeää jatkon kannalta, etteivät kaikki tottuneet poimijat karkaisi muihin töihin.
Kilpailukykynsä globaaleilla markkinoilla menettäneet yritykset joutuvat lopettamaan toimintansa. Tämä koskisi Suomessa 5–6 marja-alan pakastamoa/jalostuslaitosta.
Samalla suomalaisen puolukan ja mustikan vienti Euroopan hilloteollisuudelle jäisi historiaan. Reilut 20 vuotta kestänyt mustikan vienti Kiinaan sekä Etelä-Korean ja Japanin lääketeollisuuden tarpeisiin loppuisi samoin. Mustikan tuonti Suomen hilloteollisuudelle kävisi välttämättömäksi.
Suurin vahinko tulisi metsään jäävistä marjoista, joista on tullut 20–30 miljoonaa euroa poimijatuloa joka vuosi. Hillonkeittovalmiiksi jalostetun pakastemarjan vientihintana se tarkoittaa 2,5 kertaa isompaa menetystä eli 50–75 miljoonaa euroa vuodessa.