Kun vetämäni Lapin matkailukalastusprojekti loppui 1990-luvun alkupuolella, Ylä-Kemijoen tulevaisuus kalastuskohteena näytti lupaavalta. Parhaina vuosina Korvatunturin virkistyskalastusalueelle myytiin yli 5 000 lupavuorokautta. Kehittäminen loppui lähes kokonaan, kun Metsähallituksesta tuli liikelaitos.
Ylä-Kemijoen ja sen sivujokien parempi tulevaisuus on saavutettavissa 3–4 vuoden kehitysprojektilla ja 2–3 miljoonaa euron kustannuksilla. Päätavoitteina tulisi olla muun muassa kalastorakenteen muuttaminen virkistys- ja kalastusmatkailua tukevaksi, kalan luonnollisen lisääntymisen mahdollistaminen, kalastorakenteen pitäminen oikeanlaisena, hoitokalastuksen suunnitteleminen, asennekasvatus kalastajille ja kalastuslain säädösten poissulkeminen vesistöalueelta.
Vesistöalueen hallinnointi, hoito ja kehittäminen on siirrettävä yhdelle organisaatiolle, jossa vesialueiden omistajilla ei ole suoraa päätäntävaltaa. Alueelta tulevat lupatulot sekä osa matkailu- ja muista oheistuloista palautetaan kehitysprosessin jatkuvuuden turvaamiseksi.
Kunnista, EU:sta ja valtion kirstustakin löytynee jokunen euro homman hoitamiseen. Nykymaailmassa riittää hyväntekijöitä, jotka ovat valmiita sijoittamaan luonnon tulevaisuuteen, ennallistamiseen. Heitä voisi kiinnostaa Euroopan suurimman, tuhotun lohijoen elvyttäminen.
Tehdään joki, jossa kalastussäädös on vesistökohtainen, typerästä nykylaista poikkeava. Luotetaan kalastajan vastuullisuuteen. Ehdoton sääntö olisi, että kaikki yli 45-senttiset taimenet/tammukat on palautettava elävinä jokeen. Harjuksen suositeltu saaliskalamitta olisi 30–40 senttiä, sitä suuremmat elävinä takaisin. Saalista otetaan vain sen verran kun kalastusvuorokautena syödään.
Saalishaukea ei saa palauttaa vesistöön. Niiden ravinto koostuu pääasiassa tammukoista ja harjuksista.
Meillä on mahdollisuuksien vesistö. Nyt sitä ei kehitetä, vaan mietitään sitä, miten saadaan kumartaa joen yksinvaltiaalle, Kemijoki oy:lle. Mustien salkkujen miehet ovat olleet liikkeellä ostaen ahneiden sieluja pumppuhankkeen taakse.
Jokiyhtiö on jarruttanut EU-direktiivin mukaisten vaelluskalojen nousu-uomien toteuttamista. Ne muuttaisivat radikaalisti Kemi- ja Ounasjoen moninaiskäyttöarvoa. Järkyttävää on myös se, että yksityismetsien pienvesistöjen suurin tuhoaja, yhteismetsät lähtee laajentamaan tuhoamisreviriään Kemi- ja Juujärveen.