Suomessa maatalous nousi jo 1800-luvun lopulla tärkeimmäksi elinkeinoksi. Se tuotti 60 prosenttia kansantulosta ja suuri osa väestöstä eli maatalouteen sitoutuneena.
Työvoimaa tarvittiin, varsinkin lypsäjiä. Käsilypsy oli suuri päivittäinen urakka, eikä se saanut venyä aamuisin puolille päivin eikä illalla yömyöhäiseen. Esimerkiksi Jussintalossa oli työntekijöinä piikoja, jotka lypsytyön ohella osallistuvat moniin muihin tilan töihin.