Maas­to­hiih­to on myös tai­to­la­ji – "Tek­nii­koi­ta on yhtä monta kuin hiih­tä­jiä"

Hyvä välineenhallinta parantaa vauhtia ja keventää rasitusta. MM-edustaja Perttu Hyvärinen kiteyttää kilpahiihdon "suksen liu'uttamisen taidoksi".

Oberstdorf
Perttu Hyvärisen mukaan tekniikoita on yhtä monta kuin hiihtäjiä, mutta pääasia on kuljetella suksea.
Perttu Hyvärisen mukaan tekniikoita on yhtä monta kuin hiihtäjiä, mutta pääasia on kuljetella suksea.
Kuva: Jouni Porsanger

Maastohiihto on kehittymässä myös taitolajiksi. Tekniikan ja välinehallinnan merkitys korostuu sitä mukaa, kun vauhti kasvaa. Maajoukkuehiihtäjä Perttu Hyvärinen määrittää maastohiihdon "suksen liu'uttamisen taidoksi" ja hiihtäjän "moottoriksi suksen päällä".

– Tässä lajissa on kyse siitä, kenellä suksi liukuu nopeimmin siellä ladulla. Tekniikoita on yhtä monta kuin hiihtäjiä, mutta pääasia on kuljetella suksea. Lumella potkua ei voi tehdä runttaamalla, vaan suksea pitää osata hallita, jotta se ei uppoa latuun, Hyvärinen selvittää.

Hyvärinen kokee itsensä taitohiihtäjäksi, jolla hiihtotuntuma kuitenkin vaihtelee rajusti.

– Olen suksella parempi kuin millään muulla harjoittelun osa-alueella, mutta minulla taso heittelee. Huonona päivänä olen tosi huono, Hyvärinen naurahtaa ja mainitsee esimerkkeinä keväiset SM-kilpailut ja rullahiihdon SM-kisat.

– Rulla-SM:ssä en välttämättä mahdu edes 30 parhaan sakkiin. Siihen en ole tottunut koskaan, ja se on niin tympeää kuin olla voi.

Hyvärinen kehuu olympiavoittaja Iivo Niskasen perinteisen hiihtoa "jopa maailman parhaaksi". Kehut saa myös Ristomatti Hakola.

– Iivo ja Rise ovat perinteisellä vahvoja myös väsyneinä ja huonompana päivänä. Heillä taso ei heittele, Hyvärinen ihastelee ja kehaisee myös Joni Mäen taitoja vapaalla.

Ulkomaisista vastustajista Hyvärinen nostaa hyväksi esimerkiksi norjalaisen Sjur Röthen vapaan tekniikan.

Laji kehittyy vauhdilla

Maastohiihdossa kunto on ratkaisevin tekijä, mutta taito ratkaisee fyysisesti samalla tasolla olevien hiihtäjien erot. Päävalmentaja Teemu Pasanen vahvistaa tekniikan yleisen kehityksen esimerkiksi Oberstdorfin edellisistä 2005 MM-kisoista.

– Vauhti on kasvanut maastohiihdossa hirvittävästi 15–20 vuodessa, eikä esimerkiksi 1980-luvun huippuvauhti riittäisi tänä päivänä edes kansallisella tasolla, Pasanen korostaa.

– Taitoeron nykyiseen huomaa katsomalla vaikka edellisiä Oberstdorfin kisoja.

Jozef Luszczek voitti Lahdessa 15 kilometrin maailmanmestaruuden 49 minuutin ajalla vuonna 1978. Niskanen otti samalla matkalla mestaruuden vuonna 2017 ajalla 36.44.

Asiantuntija näkee lajin kehityksen silmällä yhtä selvästi kuin kellosta.

– Taito tarkoittaa, että hiihtäjä pääsee ladulla kovaa ja se auttaa myös jaksamaan. Muutoksen huomaa nykyisin siitäkin, ettei kansainvälisellä tasolla enää ole taidollisesti kovin huonoja hiihtäjiä, Pasanen jatkaa.

Taktiikka voi olla taitokysymys

Sprinttimatkat ja yhteislähdöt ovat korostaneet välinehallinnan merkitystä. Pasanen mainitsee esimerkkinä norjalaisen sprinttimestarin Johannes Hösflot Kläbon, jolla "kaikki tekniikat ovat hyviä".

– Kläbolla suksenhallinta on automaation tasolla. Hän voi sen ansiosta keskittyä vain tilanteenlukuun. Hän on taktisesti niin erinomainen, että joskus tuntuu, että hän pystyy tekemään kisoissa mitä vain, eikä juuri joudu kolareihin eikä muihin vaikeuksiin.

Naisten huipputasolla tilanne on korostetun mielenkiintoinen, kun norjalainen Therese Johaug hallitsee distanssimatkoja ylivoimaisilla kunto-ominaisuuksillaan. Hän runnoo muilta karkuun hurjalla frekvenssillä.

Sprintissä se ei riitä, kun vastassa on ruotsalaistaituri Linn Svahn.

– Linn saa erinomaisen tekniikan ansiosta hyvin tehoa hiihtoonsa, Pasanen kehuu.