Sodankylän elokuvajuhlien aamukeskustelussa perjantaina esittäytyneen iranilaisen Mohsen Makhmalbafin tavassa kertoa elämäntarinaansa on yhtäläisyyksiä hänen elokuviinsa.
– Elokuvan pitää kiehtoa, luoda taikuutta ja sillä pitää olla tarkoitus. On herätettävä uteliaisuus esimerkiksi huumorilla, seksillä tai väkivallalla, mutta jos et elokuvan jälkeen tiedä mikä sen tarkoitus oli, se on tyhjä, itseoppinut elokuvantekijä tiivistää.
Makhmalbaf kertoo kuvaavansa elokuvissaan kolmannen luokan kansalaisia. Sellaisena hän pitää itseäänkin: köyhän yksinhuoltajaäidin poika kasvoi uskovaisen isoäitinsä opissa.
– Hän sanoi, että jumala laittaa elokuvankatsojat suoraa päätä helvettiin.