Lapin Kansa uutisoi (27.1.) Ylen suurimman radiokanavan (Yle Radio Suomi) muutoksista. Uutisen mukaan niin sanotutu maakunnalliset lähestysvirtalähetykset nykymuodossaan päättyvät.
Ylen vastaava päätoimittaja kielsi väitteet Ilta-Sanomien haastattelussa. Kuitenkin kerrottiin alueradion lähetysvirtaa uudistettavan, ja Kaleva uutisoikin nyt (11.3.), että Yle lopettaa alueelliset iltapäivälähetykset ja myös aamun ensimmäiset alueelliset radiouutiset. Taustalla ovat suuret säästötoimet, joita Yleisradioon kohdistetaan.
Arvelen, että moni leikkauksia vaatineistakaan ei haluaisi niitä kohdistettavan maakunnallisiin lähetyksiin.
Yleisradioa, kuten muutakin mediaa kohtaan voi esittää perustellusti kritiikkiä – viime aikojen kiistanalaisista ohjelmapäätöksistä syytöksiin uutisten viihteellistymisestä. Yleisradion mahdollista politisoitumista on arvosteltu ennenkin. Ennen sotia sitä voitiin pitää etupäässä porvarillisen Suomen äänenä, mutta sotien jälkeen sitä on syytetty enemmänkin vasemmistosympatioista.
Silti ilman valtion Yleisradiota meillä olisi monta hyvää ohjelmaa vähemmän. Jos ohjelmatuotanto olisi puhtaasti markkinaehtoista, tehtäisiinkö hyviä lastenohjelmia, joita Ylen kanavilla on vuosikymmenten ajan esitetty? Tai vaikkapa viittomakielisiä tai saamenkielisiä uutisia? Monille myös sunnuntaiaamun hengelliset ohjelmat ovat tärkeitä.
Yleä tarvitaan, mutta sitä on jatkuvasti kehitettävä, ja tehtävä tarvittaessa korjausliikkeitä. Maakunnallisten toimitusten alasajo on kauhea virhe. Sitä eivät tietenkään korvaa Etelä-Suomesta tehdyt lähetykset, joiden keskellä olisi joku pieni aikaikkuna toimittajan puhetta eri maakunnista.
Toivon sydämestäni, että Yleisradion maakunnallinen uutis- ja muu tuotanto voitaisiin pitää mahdollisimman vahvana. Eikö keskittämispolitiikka ole Suomessa viety jo tarpeeksi pitkälle? Maakunnista nouseva, rajat ylittävä poliittinen paine toivottavasti myös edesauttaa asiaa oikeaan suuntaan.