Tunnetaitoja opitaan lapsena. Tunteet vaikuttavat ihmisten elämään ja tulevaisuuteen. Tunnereaktioita on tarpeen hallita oman ja läheisten hyvinvoinnin vuoksi. Pahimmillaan ylimitoitettu tunne rikkoo ihmisiä ja yhteiskuntaa. On tarpeen valita ja opettaa, mitä ”kannattaa” pelätä. Tiedolla mitoitetaan pelko oikeasuhtaiseksi mahdollisuuksiin, löydetään ratkaisuja, voitetaan pelot. Pelolla hallitaan ei pidä sortua, eikä siihen suostua.
Avaruustähtitieteen professori emeritus Esko Valtaoja pohtii asiaa kirjassaan Matkalla ikuisuuteen (2020).
Kuka muistaa enää 1894 suurta hevosenpaskakriisiä? Kaupungistumisen rajat oli saavutettu. Yksin Lontoossa arvioitiin olevan yli 50 000 hevosta kuljettamassa ihmisiä ja tavaroita. Yksi hevonen tuotti päivässä toistakymmentä kiloa sitä ihteään ja vielä 15 litraa pissaa päälle. The Times näki kaupunkien horjuvan kuilun partaalla: ”50 vuoden kuluttua Lontoon jokaista katua peittää yhdeksän jalan paksuinen lantakerros.”
Maailman ensimmäisessä kansainvälisessä kaupunkisuunnittelukokouksessa 1898 ongelmaa pohdittiin ankarasti, mutta ratkaisua ei löydetty. Sivilisaatiomme oli tuhoon tuomittu. ”Tätä menoa meille käy huonosti.”
Niin varmaan käykin, mutta onneksi menoa ei koskaan jatku pitkälle. Se ei tarkoita, etteikö olisi syytä olla huolissaan ja varovainen, mutta se tarkoittaa sitä, että kasvusta aiheutuvat todelliset tulevaisuuden ongelmamme ovat mitä todennäköisemmin jotain muuta kuin mitä odotamme ja pelkäämme jo pelkästään siksi, että tapaamme aliarvioida kykyjämme ja kekseliäisyyttämme – aliarvioida tulevaisuutta.
1952 Lontoon sumu tappoi viikossa liki 4 000 lontoolaista. Tiivis asutus, kehittymätön lämmitystapa ja säätila aiheuttivat myrkkylaskeuman. Syy selvisi, ja lämmitys- ja kaasuja puhdistava tekniikka kehittyi.
Uhkien oikeasuhtainen hallinta vaatii ihmisen ja ihmiskunnan kehittymistä. Sodat, turhaketuotanto ja ”ökyelämän” ihannointi ovat saunan lämmitystä suurempi vaara. Maailman ongelmat muuttuvat. Muuttuuko ihminen?