Irtisanomisten vaara: Laphan hen­ki­lös­töä kos­ke­vat yt-neu­vot­te­lut alkavat tors­tai­na

Kolumni: Välitä lem­mi­kis­tä­si ja kerää koi­ran­ka­kat kadulta

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Luon­non­suo­je­lu kep­pi­he­vo­se­na

Ilmastonmuutosta syystäkin pelkäävä kansa näyttää hyväksyvän kaikki hankkeet, jos ne peitetään luonnonsuojeluharsolla.

Jonkinlaisena huippuna voitaneen pitää Ounasjoen suojelua. Siihen vedoten keskeytettiin Kemijoen vesistön voimataloudellinen rakentaminen juuri kun suurimmat hyödyt olisivat olleet otettavissa käyttöön.

Suojelupäätöksen arkkitehdeilla oli tieto, että Ounasjoen tulvien ohjaaminen kaikkien Kemijoen voimalaitosten turbiinien läpi juuri suurimman energiatarpeen aikana olisi Suomen huutavaan säätöenergiapulaan merkittävä apu. Nyt lisääntyneet tulvat tuhoavat piennisäkkäiden ja maalintujen pesiä poikasineen ja munineen, koska pesien rakentajat eivät ole voineet aavistaa jatkuvasti paisuvien tulvien uhkaavan perinteisiä pesämaastoja

Taivalkosken voimalaitos valmistui 1976, minkä jälkeen olisi ollut Ounasjoen rakentamisen vuoro. Siitä voi arvioida, kuinka paljon huippukallista säätöenergiaa on menetetty tähän päivään mennessä. Sillä olisi ollut huomattava merkitys huutavassa pulassa olevaan säätöenergian kapasiteettiimme ja sen myötä kenties myös sähkölaskuihin.

Lohen nousu Perämerestä viiden voimalaitoksen, metsäaurausten ja ojitusten seurauksena mutapohjaisiksi muuttuneiden patojärvien läpi Ounasjokeen on jo sinänsä hyvin epätodennäköistä. Myös Ounasjoen mutaiseksi muuttunut uoman pohja ja välialtaiden petokalat sinetöivät Kemijoen lohen kohtalon.

Uuden hallituksen täysosuma olisi avata Ounasjoen suojelupäätös uuteen käsittelyyn. Syitä siihen on pilvin pimein.