Luon­non­rau­ha ja -kau­neus vie­hät­tä­vät

Jussi Harjuoja on harrastanut retkiluistelua viisitoista vuotta.

Jussi Harjuoja aloitti jääpallouransa Kaupunginlahdella. Nyt luonnonjää toimii yhtenä retkiluistelupaikoista.
Jussi Harjuoja aloitti jääpallouransa Kaupunginlahdella. Nyt luonnonjää toimii yhtenä retkiluistelupaikoista.
Kuva: Jouni Valikainen

Retkiluistelija on näillä perukoilla melko harvinainen näky, vaikka retkiluistelun suosio on Suomessa kasvanut nopeasti ja harrastajia arvioidaan olevan useita tuhansia. Torniolainen Jussi Harjuoja  saa vapaasti valita reittinsä, sillä jäällä on näin varhaistalvella vähän liikkujia.

– Yksi potkukelkkailija on tullut jäällä vastaan, Jussi Harjuoja naurahtaa.

Mikä sitten saa entisen jääpallopelaajan ja jääpalloerotuomarin menemään luonnonjäälle?

– Luonnonrauha ja -kauneus viehättävät. Surffarit hakevat hienoa aaltoa ja minä haen hienoa luistelupaikkaa. Peilijää ja kapeat joenuomat ovat suosikkipaikkojani, Harjuoja vertaa.

Mies on edennyt vauhdikkaasti myös merellä.

– Olen vuosien varrella kartoittanut useita luistelupaikkoja. Viiden senttimetrin paksuinen jää kannattaa luistelijan, mutta mieluummin jää saa olla kymmenen senttimetrin vahvuinen. Turvallisuus on retkiluistelussa tärkeä asia. Jäänaskalit ovat aina kaulallani ja joskus repussa on kirveskin mukana, jotta saan selville jään paksuuden.

Yhden kerran kokeneelle luistelijalle tapahtui lapsus.

– Etelätuuli oli nostanut vettä. Minulla oli tarkoitus hypätä rantaan, kun jää petti altani. Kastuin vyötäröäni myötä. Autolle oli matkaa neljä kilometriä, Harjuoja muistelee.

Pienessä kaupungissa sana kiirii nopeasti somenkin kautta. Jussi on laittanut someen kuvia ja videoita harrastuksestaan.

– Useampi kaveri on soitellut ja kysellyt, milloin lähden seuraavalle reissulle, sillä he haluavat tulla mukaan. Minulla on tapana käydä aiemmin reitti läpi, jotta matkalla ei sattuisi yllätyksiä.

Jäänaskalit roikkuvat aina retkiluistelijan kaulalla.
Jäänaskalit roikkuvat aina retkiluistelijan kaulalla.
Kuva: Jouni Valikainen

Retkiluistelijan sesonkiaika  vaihtelee eri vuosina. Parhaimpana syystalvena mies teki Perämeren jäälle viisikymmentä reissua. Luistelukelit kestivät uuteen vuoteen saakka.

– Höttölunta saa olla viisikin senttiä, mutta siinä pystyy silti luistelemaan. Ainahan luistimet voi vaihtaa suksiin. Meren jää on hieno elementti. Ikävä vain, että ihmiset ovat erkaantuneet luonnosta eikä kaikki edes lähde jäälle.

Entinen jääpalloilija käyttää retkillään  jääpalloluistimia. Retkiluisteluun on saatavilla oikeitakin retkiluistimia.

– Jääpallohokkareissa on pitempi terä kuin kiekkoluistimissa. Puolentoista tunnin lenkki sujuu näillä aivan hyvin. Kilometriä kertyy lenkin aikana noin 25.

Liikunnanopettajana leipänsä ansaitseva Jussi Harjuoja on vienyt jää- ja mailapelikurssin oppilaat Kaupunginlahdelle.

– Nuoret pitivät luonnonjäällä luistelua mukavana asiana. Enemmän he taisivat tykätä pelkästä luistelusta kuin pelaamisesta, Jussi Harjuoja sanoi.

Liikunta

Retkiluistelu

Retkiluistelu on luistelua luonnonjäillä.

Laji on kehittynyt 1900-luvulla Ruotsissa, josta se on tullut Suomeen.

Retkiluistelussa käytetään pitkäteräisiä luistimia, joissa kenkänä on hiihtomono kärkisiteellä tai vaelluskenkä remmisiteellä.

Retkiluistelu ei kuormita niveliä, kuten esimerkiksi juoksu.

Pidemmille retkille tarvitaan hyvä peruskunto ja luistelutaito.

Luonnonjäällä turvallisuusasiat ja hyvä varustus ovat tärkeitä.

Jäänaskalit, reppu, jossa on ilmatiiviissä pussissa varavaatteita, jääsauva ja heittoköysi kuuluvat retkivarusteisiin.

Lumi ei ole välttämättä este, jos jää sen alla on hyvässä kunnossa.

Parasta pintaa on uusi jää, joten kauden alku on usein luistelijoiden suosikkiaikaa.

Merellä uutta jäätä voi syntyä kauden loppuun saakka.

Suomen Ladun jäsenyhdistys Suomen Retkiluistelijat ry on erikoistunut retkiluistelun edistämiseen ja järjestää ohjattuja retkiä lähes joka viikonloppu luistelukauden ajan.

Suomen Retkiluistelijoissa on yli 4000 jäsentä eri puolilla Suomea.