siitepöly: Koivun sii­te­pö­ly vaivaa jo La­pis­sa­kin, mutta voi­mak­kain vaihe on vielä edessä

tulvat: Kaa­re­su­van­nos­sa tulviva Muo­nion­jo­ki saattaa kat­kais­ta Ruotsin ra­ja­tien maa­nan­tai­na tai tiis­tai­na

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Lukijan Runo: Kraa­se­lin sil­lal­la

Seison varhain tutulla Kraaselin sillalla, muistan ihmisten vilkkaan hyörinän.

Nyt on rauhallista ja kiireetöntä, korvaan tuuli tuo koneiden pyörinnän.

Vielä nousee harmaat höyryhiukset, tuolta firmasta eläkkeelle minäkin jäin.

Oli meillä voimaa, oli intoa, tehtaan nousun ja tuotannon siellä näin.

Nuorna titrasin sellulla happojen arvot, sitten elo toi eteeni muutoksen.

Opin uuden paikan, uuden työmuodon. Edes nippaa koneella aluks tiennyt en.

Tuli tutuksi paperin joka nurkka, tuli tutuksi laitteet joita voitelin.

Kunnes vaihdoin taas työtä, sain mittarit, niillä koneiden tärinät hoitelin.

Kun homma on huoltaa ennakkoon, ettei yllätys seisauta paperintekoa,

niin joskus sain sanoa: Stop, nyt seisokki on! Paras kohentaa heti ontuvaa kekoa!

Sain tehtaalla monta ystävää, monta hupaisaa hetkeä nauraa sain.

Vaan joskus verstaalla murhe kohtas, kun ainoona naisena paikkaani hain.

Hyvä tunne on silti päällimmäinen, Veiska, saari, se mielessä kotini on.

Ja huoli on rinnassa, miten voikaan mennä, että tehdas sai lopetustuomion.

On hiipunut tuhansien työläisten määrä, joka putken takaa ennen naaman näin.

Ei meitä enää valtio suojaa, Enso kääntää avainta ihan väärin päin!

On Kraaselin sillalla aamun hetki, joutsen läikäyttää lahden peiliin kuvan.

Ei tarvitse enää kelloa muistaa, olen levolle antanut viimein luvan.

Voin haistaa miltä tuuli tuoksuu, kun kevät aukoo vedet ja kukittaa maan.

Joskus kaiholla vielä työtä muistan, joskus painan sen vain unholaan.

Elsa Partala35 vuotta Veitsiluodossa