Jo ennen sotia ja aikaisemminkin valtio jakoi veteraaneille, evakoille ja muille halukkaille ns. asutustiloja. Vaikean ajan jälkeen alueilla virisi ahkera toimelaisuus, maausko oli korkealla, raivattiinhan omia maita! Tilakoot eivät lopultakaan kyenneet elättämään lapsikatraita, osan oli lähdettävä työnhakuun.
Kun sitten teollistumisen vallankumouksen myötä aukeni työpaikkoja tarttuivat pientilallisten nuoret tilaisuuteen ja siirtyivät tehdasalueille, sopeutumiene tehtaiden kiivastahtiseen työhön osoittautui monille vaikeaksi.
Kylien elämä hiljeni, asukkaat saivat tottua kaikkien palvelujen vähitellen katoavan: posti ,kauppa ,terveyspalvelut loppuivat, liikenneyhteyksiä lopetettiin, koulu suljetiin oppilaskadon vuoksi. Nyt kylissä asuu enimmäkseen iäkästä väkeä siis juuri niitä, jotka eniten palveluja tarvitsevat. Tervolassa on päätetty lakkauttaa sivukylien lumenauraus, se tulee kalliksi sen vuoksi, että aluetta kaavoittaessa tilat sijoitettiin kauaksi toisistaan, mitään kylärypästä ei syntynyt.
Lopettamispäätöksen vuoksi menee kyläläisiltä elämisen mahdollisuus, edessä on pakkomuutto. Kaikkien vanhojen sivistysvaltioiden kulttuuriin kuuluu oleellisena vanhuksista huolehtimeinen, kunnioittamien ja kuuleminen. Meillä vanhukset ovat riesa ja epämiellyttävä vaiva.
Väen muutettua pois valtaa luonto nopeasti ihmisasutuksen jäljet; pihamaa on läpipääsemätöntä pajuryteikköä, hirvet kurkistelevat ikkunoista, talvella askeltenhioma porraspuu lepää syvällä lumen sylissä, pihalla risteilevät jänisten, kettujen ja ilvesten polut.
Ihmisen elämisen ja työn jälki pyyhkäistään olemattomiin kuin roska pöydältä.