Meillä jokaisella on paljon aihetta kiitokseen. Katso ympärillesi ja näe se kaikki. Tutkaile sydäntäsi ja koe se kaikki.
Jokainen hetki on kallisarvoinen, vaikka se kiitääkin pian ohi. Tämänpäiväinen on jo kohta eilinen, niin kuin tämän päivän sanomalehti.
Mitä jää jäljelle tästä hetkestä? Mitä merkitsee yksi kiitävä hetki, yksi sukupolvi ihmiskunnan elämässä – puhumattakaan yhdestä elämästä? Voi kulkea hautausmaalla ja miettiä, kuka kukin on. Muistaako tätä ihmistä joku? Kuka muistaa päivänpolitiikkaa hetkisen kuluttua, ja niin edelleen?
Rovaniemi ja koko Lappi tuhottiin viime maailmansodassa. Monen elämäntyö, monen sukupolven elämäntyö oli tuhkakasoina ja raunioina. Mitä ihminen kuvittelee olevansa ja tekevänsä pienillä asioillaan tässä kaikessa? Voi kysyä, mitä pysyväistä jää jälkipolville. Kenen työ jättää siunauksen jälkeensä.
Mitä jää sukupolvien työstä? Se, mikä on ollut luonnollista prosessia. Se, missä ihminen oli Luojansa kanssaluoja; ymmärsi kunnioittaa luontoa ja kaikkia luontokappaleita; ymmärsi olevansa osa suurta kokonaisuutta, ykseyttä; ymmärsi oman pienuutensa, mutta myös suuren vastuunsa ihmisenä.
Ihmiselle on annettu suuri vastuu tästä maapallosta. Emme suotta ole saaneet jumalaista älyä, viisautta ja rakkautta sydämiimme. Se on annettu siksi, että osaisimme sitä käyttää viisaasti ja sopusoinnussa kaiken elämän kanssa. Vain siten ihminen täyttää oman osansa Luojan luomassa maailmassa.