lautapelit: Etsi kar­tal­ta mur­haa­ja, tai syötä kis­san­pen­tu­ja – pukin kont­tiin voi löytää mui­ta­kin lau­ta­pe­le­jä kuin vanhoja klas­si­koi­ta

leikkipuisto: Se­vet­ti­jär­ven lapset saivat äkäisen nä­köi­sen jou­lu­lah­jan koulun pihalle

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Lu­ki­jal­ta: Taas on lo­hi­asian aika

Karvalakkilähetystö 2 pyrki helmikuussa saamaan vauhtia iänikuiseen Kemijoen kalatiekysymykseen, jonka asianmukaista ratkaisua on saatu odottaa yli 70 vuotta. Ensimmäisen lähetystön seurauksena maksettiin korvauksia, joita luonnehdittiin ”pajatsorahoiksi”. Voimayhtiöt velvoitettiin myös istutuksiin, joiden volyymi määriteltiin lähinnä sen nojalla, että toimet eivät kohtuuttomasti aiheuttaisi lisäkustannuksia suorittajilleen. Nykytiedon valossa ne ovatkin reilusti alimitoitettuja. Kalaportaita ei edes mainittu.

Aikanaan Pohjolan Voima Oy totesi, että Isohaaraan olisi ollut mahdollista rakentaa toimivat kalatiet, mutta ne olivat jääneet tekemättä, koska viranomaiset eivät niitä vaatineet. Houkutusvirtaamastakaan asia ei olisi jäänyt kiinni, sillä hukkavettä Kemijoessa lohennousun aikaan aina piisasi. Näin ollen yhtiötä ei sen oman tulkinnan perusteella voinut syyttää kalan kannalta onnettomasta kehityksestä, joka oli sitä paitsi aiheutettu valtiovallan avittamana. Kemijoki Oy kieltäytyi alusta lähtien tekemästä kalateitä tarpeettomina. Parhaimmaksi konstiksi koettiin tuolloin mahdollisimman edulliset kalatalousvelvoitteet, jotka olisi perustettavan säätiön avulla hoidettu yhteisvastuullisesti.